Minä vihaan sinisiä aamuja
jotka repii unen porteilta
sieltä jonne luulin jääneeni
Miksi edessäni maailma
on vain pelkkä varjo kalpea
siitä jonne toivoin kadonneeni
Olen nähnyt liikaa luulisin
kun ei enää koskaan kuvastin
sano hän se on
on suloisin
Se vain kääntää kasvot seinää päin
ihan sama mulle, niin tai näin
Ovat satakielet vaienneet
Minun ruumiissani asuu paha noita
se kuulee tarinoita ja tahtoo niistä jokaiseen
Täältä pois vain pääsee kulumalla
Ei tapa routa, halla
Mä usein vain odotan
Olen lasikengillä tanssinut
tuntenut, tuntenut
Kuinka lyö, sydän lyö
Hetkessä pysähtyy, enää ei
enää lyö
Minne nuo yöt on kadonneet?
Joku kasvatti varsia taivaaseen
minun taimeni kestä ei kevääseen
Se on lyhyt kuin päivä tammikuun
Turha vaunuja enää odottaa
Olen kuullut ne saapuvat kerran vaan
Kaikki loppuu, kun kello lyö