Monesti sitä miettii että onkohan kellään muulla aamusin vähän hankalaa olla kahella jalalla. Raottaa pikku simmujansa ja huomaa että on tullu sokeaksi, paniikissa rupee hyperventiloimaan eiliset tupakat vielä tuoreena mielessänsä ja ihmettelee olikohan iltamehussa metanoolia. No, rytmihäiriöiden tasotuttua pääsee taas tilanteen herraksi ja saa ne unihiekat kauhottua silmäkuopista pois ja uusi aamu valkenee pilvisen, vittumaisen harmaana. Mutta aamu on hyvä, ei saa pikkuasioista murehtia eikä valittaa, ei edes silloin kun keittelee aamukahvia ja huomaa tyynyn olevan edelleen siinä poskessa kiinni ja se jännää ritinää päästellen irtoaa siitä pikku hiljaa. No ei nyt aivan mutta kyllä se tukevasti oli siinä kun heräsin. Varmasti olis tullu seuraksi keittiöön se tyyny jos en olisi topakasti ylipuhunut sitä jäämään makuuhuoneen puolelle. Normipäivä.
*Edit*
Ja homma sen kun paranee! Nokialainenkin sai ihan uutta eloa kun puhuin mukavia ja kokeiltiin yhdessä ikean MDF:n kestävyyttä. Problem kaput.
Uusimmat blogimerkinnät
- Posliini-peppu 26.04.
- Noh, laitetaa sitte ihan sen kunniaks että ... 23.04.
- Pää täyteen 01.08.
- Kaveri 13.07.
- Plutonium 28.05.
- Pesis 04.04.
- Päälle kolme metriä multaa 31.03.
- Piwwewi 16.03.
- Satiainen 04.02.
- Jaxuhali 26.01.