IRC-Galleria

Ei ole elämä mitään verrattuna haavekuviin.

Taas minä yksin, palelee.

Mihin minusta jouduit kun et tarttunut minuun, mihin minusta kävelit. Ja ennenkaikkea, miksi. Miksi taas minä yksin, palelee.

17 kertaa, ja kohta tulee Kuolema.

Tänään olen kaunis.

(toivottavasti)

Eilenkin kirjoitin, mutten löydä sitä mistään.
Onko koneessani musta aukko.

Kasvituontannon tentti lähestyy, mutta minä olen vessan varassa kotona.
Kohta yritän siirtyä Susitielle, koirat haluavat aina, ulos.

Kaaos näkyy ja kuuluu, sekä minussa, että kodissani. Eikö joku tekisi jotain, minä sulan tähän sotkuun.

Uni on niin lähellä, mutta ei vielä.
Kiellän kaiken jos joku kysyy.

Paitsi joululahjalistani. Se vaatii ja vaatii, keksii asioita joista en tiennyt ja jotka haluan.

Tukekaa minua nyt. Minä tarvitsen.

Viikonloppu suijui.
Olin tieodstavien naisten tilaisuudessa, olen valaistunut. Näen ympärilläni vain miesten vallankäyttöä naisen yli. Tahdon taistella sitä vastaan. Uusi alku Valtikalle, uusi sukupolvi, uusi uusi uusi. Ja vihdoinkin on aikaa kirjoittaa.

Koirat ovat kauniita ja unta riitti. Mihin joutuisin, miten selviäisin ilman lapsiani, lihaa verta vaikkeivat minun. Silti minun. Minun elämäni, toiveeni, turvallisuudentunteeni.
Kaikki on kiinni koirissa.

Ja kipu menetetystä on viiltänyt minua. Ehkä joskus löydän takaisin tähän maailmaan.