Tässä sitä ollaa vielä yhessä kasassa. Pikkuhiljaa rupee jo tuntuu erittäin epätoivoselta ja turhalta.. tai no ei tätä pysty ees sanoin selittämään millanen fiilis on.. välillä tuntuu et juna ois ajanu päältä ja välillä on sellanen olo ku oisin maani joutunu myymää.
Jostain syystä ootan joka yö lähtöä synnyttämään mut aamusin herään ja huokailen vaa että eipä sitten tänäänkään. ehkä ens yönä? Oon niin väsyny jo tähä odottamiseen ja tuntuu et nuppi sekoo ihan just! mitä myöhemmäks mennää ni sitä hullummaks tuun.. Eilen sain hullun siivousvimman ja siivosin koko kämpän ja käytinki fyysistä voimaa aika paljonki ja oli paikat jumissa ja kipeinä mut silti jatkoin pesin vielä kylppärin matotki ettei kivut vaa katoa mihkä ja et pääsee tosi toimiin MUTTA aika turhaa.. ompahan siisti kämppä ainakin. huohh! En saa ees öitäni nukuttua ku kokoaika päässä pyörii turhautuminen ja epätoivosuus. huohh.. sais jo tapahtua jotai! :/ en kyllä osannu kuvitella et tää on henkisesti näinki raskasta ! En osaa ajatella tätä loppu odotusta mistään suuunnasta positiivisesti.. en oo ees ihmisten ilmoille jaksanu lähteä.. korkeintaa kauppaa.. mut eiköhän mieli muutu parempaa suuntaa sitte ku JOSKUS pääsen synnyttämään <3