Eilen tuntu, ettei harkoissa päästy mihinkään. Kun menin sinne, oli menossa muitten juttuja. No eipä se mitään, kivahan sitä on seurata, mutta meijät passitettiin lämmittelemään ja öö... Kai sen olis pitäny jotenkin lähentää ja antaa luottamusta siihen vastapariin. No minun pari oli siellä tekemässä muita juttuja niin otin yksin lämmön ja kävin läpi sarjan. Sitten menin kahtomaan taas, mitä muut tekee. Siinäpä tulikin sitten tauko.
Tauon jälkeen käytiin läpi turvallisuusohjeistusta. Ärgh! Eipä siinäkään muuta, mutta minä vain en voinut olla kuuntelemassa sen kamalan tupakan savun takia. Varsinkin imelältä lemahtava piipputupakka sai aikaan erittäin pahan olon ja koitin mennä kauas pois. Eipä onnistunut, kun tuuli päätti tuoda sen lemun perässäni. Ei siinä mikään auttanut oksetti ja pyörrytti ja tuntu, että minussa se kaikki vika on, kun en kestä semmosta.
((Kävin saunan laittamassa päälle. Jospa se auttas olotilaan. En oo syönykkään 25 tuntiin... ))
No palataampas harjotuksiin. Loppuusa harjotukset tuntu venyvän ja venyvän ja venyvän... Minusta olis kiva, jos joskus ohjaajat tekis sen aivotyön jo etukäteen... Eilenkin olisin odotanut, että sitä yhtä kohtaa ei oltas alettu hangata, vaan jätetty hautumaan ohjaajan päähän ja kypsymään kohti sitä oikeaa. Seuraavissa harkoissa oltas sitten tehty se parhaiten. En tiijä, jotenkin tuo kesä ajankohtanakin on tuntunu kamalalta. Kaikki oli kivaa niin kauan, kunnes tultiin pihalle. Sitten tupakoitsijat pääs laitumelle saastuttamaan kaikkea mahdollista ilmaa. Hiekkakenttä tuntui omituisen pelottavalta jalkojen alla, kun oli jo tottunut turvalliseen lattiaan/tatamiin. Ollaan sääolojen ja itikoiden armoilla. Ei enää ikinä tämän jälkeen, kiitos vain.
Onkohan jo tarpeeks purnattu...
