IRC-Galleria

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa, hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulanjokaisena sellaisen päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.

Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: 'Olet tehnyt hienoa työtä poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanotut sanasi jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa. Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin'.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.

Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität ja lisää tämä päiväkirjaasi.
Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän..

No olihan hulinata... Tytön olis pitäny olla puol kymmeneltä kulttiksella, mutta vaikka talo oli täynnä ihmisiä, ei kukaan älynny laittaa tyttöö menemään tai herättää minua... No onneks heräsin sentään varttia vaille. Sitten juoksujalkaa kohti Kultturelli-kilpailua. Olihan se ihan kiva. Ja voitto tuli... =)

Äitikin oli pikkusiskojen kanssa täällä viime yön niin oli ihan kiva, kun oli ihmisiä kotona... Jotenkin niin yksinäistä typsyn kanssa kahelleen... Vaikka elukoitakin on, mutta tuntuu vaan, että ei se ole semmosta, minkälaista kotielämän pitäs olla.

Kultakin muisti minua taas viesteillä. <3 Ja kohta sekin tulee jo kotiin. Ihanata.

Nyt pitää vielä Milla käyttää ilta pissillä ja mennä nukkumaan... Huomenna pitää heti aamusta olla repimässä pyykkejä kuivaushuoneesta. Joten hyv' ööt... =)

No sehän meni hienosti. =)

Ja koko ajan paremmin on osannu nukkua ilman rakasta.... Onkohan se sitten hyvä asia... Tosin sisko on nyt nukkunu vieressä, niin se on varmaankin helpottanu huomattavasti.

Onneks sisko huomas, että "kallis ulkomaan puhelu" on tulossa. =)

Olihan se ihana, kun taas kuuli äänen. Tosin ehkä se olotila ei ollut aivan vastaan ottavaisin... =P

<3

Herääminen oli kiva. Oli taas rakas muistanu minua viestillä...<3

Oli näytös. Se meni ilmesesti ihan hyvin ja oikeastaan pääsi siinä jo tunnelmaan, kun oikea draamallisen ilmaisun opettaja "virittää" yleisönkin tunnelmaan. Luulen, että sillon tuli semmonen fiilinki, ettei näytelmää esitetä ainakaan kuuroille korville.

Tänään oli nenäpäivä. =( Siinä meni sitten minun oma ohjelmakin sivusuun, kun semmosia keksiivät... =/ VASTUSTAN!

Nyt ollaan menossa siskon kanssa vähän viihteelle. Toivottavasti se osaa... Onhan siinä taas opettelu, kun on ollu pitkän aikaa kotosalla hoitamassa jälkikasvua. Ja vaikka se ei jois mitään niin on se hyvä viijä välillä tuulettumaan.. =)

Oliko sitä? Se meni vain...

Laitoin viestin ja nukahdin.

Aamuyöstä heräilin, kun kuulin ääntä.

Jatkoin unta ja olisin nukkunu vielä, mutta piti laittaa tyttö kouluun...

Voi rakas... Se vaan soittaa, vaikka se on kamalan kallista. =/ Mutta en valita... On ihana kuulla rakkaan ääni.<3

Tällä menolla lopullinen saldo on noin 160€... (arvioitu)

Mutta olin aivan sanoin kuvaamattoman onnellinen taas... =)

Ei tuo työnteko oikein sovi minun vartalolle. Uppoudun niin töihin, etten muista edes pitää taukoja mitään. =( Luulen, että ongelma on siinä, että oletan aloittavani jonkun tehtävän ja suorittavan sen. Sitten tarkistaisin kellon ja analysoisin, onko jo tauon paikka. Mutta tuolla kaupassa kun alottaa jonkun tehtävän, niin toinen jo odottaa valmiina ja siinä samalla koittaa tehdä molemmat ja kolmaskin on jo ihan siinä... Se on kuin sekaisin mennyt lankavyyhti, jonka pää on kadonnut.

Mutta ihana, kun kotona on elämää. =) Kyllä minunkin pitää saada monta tenavaa, että on talossa ääntä ja vilskettä. <3

Se vaan meni... Oli niin väsy. Ja oli ääniä talossa ja makkarissa, kun lapset valtasivat elämäni. =)

Aikaisen herätyksen jälkeen aika tuntui omituiselta käsitteeltä. Se ei edennyt niin kuin normaalisti, vaan sinkoili, taipui ja hidasteli... Komensin tytön kouluunkin liian aikaisin.

Mikä lie...

Mutta nyt. Hirmunen odotus päällä, kun sisko on tulossa Lahesta tänne päin... Ehkä ne jo kohta soittaa ajo-ohjeita tänne "uuteen"paikkaan. Eivät nimittäin ole tässä käyneet, vaikka ollaan asuttu jo kohta neljä kuukautta tässä... =D

Jonnakin odottaa serkkuja innolla. Laitto apuna sänkyjä ja siivosi kiltisti huonettaan, vaikka jäihän se hieman vaiheeseen... Ymmärrän kyllä, kun on niin täpinöissään, ettei varmaan osaa edes nukahtaa ennen kun ovat tulleet tänne. =)

Sain siivottua peräti tämän meijänkin makkarin... =P Se onkin varmaan siitä heinäkuusta asti ollu projektina... =D

(Että tervetuloa kotiin, kulta! Et löydä varmaan mitään täältä enää... )