IRC-Galleria

Tuli. Vaikken halunnu.

Elämäänsä väsynyt. Tai oloonsa tällä hetkellä. Ei ehkä elämään.

Johan se oli jo kerran sanottu ettei enää.
Ja siltikin. Ja taas se sama katkera tilanne.
Sitä on yksin. Ihan yksin. Yksin yksinäinen.

Josko tästä nyt jo oppis, että NYT ei enää.
Ikinä.
Me sanottiin, että ei saa sanoa IKINÄ.
Ei se kuiteka toimi.
Ikinä-sana.
Mut jos ny ei kuites enää ihan lähielämässä ainakaan.

Mikä ei tapa, vahvistaa.

Ja paksukuorisinkaan ei pääse suojaan itseltään.
Ihan sama kasvattaa kilpeä itsensä ympärille, koska ite sitä kuites itteään eniten satuttaa.
Näin se vaan on. Sanoo vanha ja viisas kokemuksen syvä rintaääni.

Hyvä.