IRC-Galleria

Ai niinku oikeesti tässä olis lähes kk ennen seuraavaa näkemistä..?!?
Kamalaa tää tää kaukosuhteilu... Ihanaapa.

Mut silti, kuukaus! Joku roti tässäki asias olis oltava...
Elämää suurempi ikävä!
Hukutan sen työntekoon. Piste.

Talvi tuli.

... ja si monta murun tykönä, kainalossa. Iilimatona iholla.

On epäreilua ettei saa olla toisen tykönä kun haluaa, ehkä kuiteki sitä si arvostaa ihan eri tavalla, kun on tämmösiä koettelemuksia heti näin alkuun. Välimatkaa 700km, ja ikävä raastaa päivin-öin... Onneks mä oon aina ollu hyvä-uninen.

Huomenna se juna taas veis kohti Oulua, 6 pitkää tuntia siellä tasaperseellään istuen... No, okei, röökikopissa ja ravintolavaunussa ( ei alkoholia) varmaan tulee vierailtua, mut silti... Vois kyllä tiputtaa noita lentojen hintoja, kiitos. Täytynee ostaa joku hömppäromaani tuosta asemalta mukkaan, jos vaikka siihen uppoais. Tai si nukkuu. Nukkuminen on aina hyvä vaihtoehto, vaikkakin tukka menee. Ihan sama.

Mut suurensuuri ikävä on ja huomenna saa mennä kertoon sen toiselle osapuolelle kosketuksin ja katsein. Sydän hymyilee jo pelkästä ajatuksesta... Onnellinen.

... kissat alkaa tuleen juttuun, eipä nuo nyt mitenkään ylimpiä ystävyksiä ole, mut voidaan jo kävellä toisten ohi sähisemättä... =)

Ja neidillä on mielettömän hyvä olla. Jos saa toivoa, ni näin vois mennä loppuelämä.

Tänä iltana muutama ystävä tuli kylään, muutama siideri otetaan ja huomen noustaan ajoissa puuhailemaan... Aika kivaa. Ja huomiseksi on suunnitteilla jotain juttua mistä ei neiti o ollenkaan tietoinen.. Herra sano että kahelta pittää olla menossa... Ja bikinit mukkaan. Siinä kaikki mitä neiti tietää asiasta. Hyvä näin. Jännitystä elämään... Täytyy vaan toivoa ettei o turhan suuri krapula aamusella...

Pusuja kaikille rakkaille ystäville!!! Voisitte olla täällä!!!

********************************************************************


Edit* Ruusuntuoksuisessa poreammeessa lillumista oman kullan kanssa, tunnelmavalaistus, drinksut ja rauhallinen musiikki... Mä en edelleenkään ymmärrä miten joku on ees voinu ajatella tekevänsä mun takia tuommoisia... Mä oon ihan hölmönä tuohon poikaan...

... 6 tunnin ajomatka maakunnista ja molemmat kakarat olivatten toooosi kiltisti. Vetivätten lonkkaa koko pitkän matkan. Kilttejä kissoja miulla! =)

Olo on väsyny, mut aivan pirun onnellinen. "Näin se kesäloma toimii, kun sen oikean kohtaa..." Hih hii... Pakkopullana äipän iskelmäradiovillityksen kautta Mattia ja Teppoa on tullu kuultua... Huomenna menee si; " Tuo tyttö pöytä täyteen, vaik rahat on loppu..."

Mut tyttö on nyt siellä, missä on hyvä olla, missä tuntee olevansa kotona... Tosin Oulu voitais siirtää Espooseen että tuo duunimatka ois vähän lyhyempi... =) No, eiköhän nää muutama viikko kerro jo jotain ja jospa tässä vaikka si viisastuukin jollain tavalla..?!

... " viimeiset viisi kilometriä on aina pitkät niin... " Niinpä niin. 5 yötä jälellä kituuttamista ja ikävöintiä toisen ihmisen tykö. Ei paljon, mut liikaa... On ikävä.

... odottavan aika on pitkä, ni se tosissaan on pitkä. Viikko enää, mut kuluu niin hitaasti, että johan mä kerkeän kuolla ennenku ens keskiviikkoilta on käsillä ja mä kakaroiden kanssa Oulussa... No, lähempänä ollaan sekunti sekunnilta.

Pitäs vaan olla miettimättä.

Ikävä, ikävä, ikävä, ikävä, ikävä.....

... Ja hullu. Hullusti onnellinen. Hullussa onnellinen. Hullusta onnellinen.

Jotain omaa, jotain suoraan sydämestä, siulle pieni rakkain;

"Mikään este ei pysty erottamaan kahta ihmislasta,
jotka elämän tuulissa törmäsivät toisiinsa,
varoittamatta,
liian kovaa,
saaden tiedon, että elämää suurempaa on olemassa,
jotain
jota mikään,
ei mikään,
pysty kadottamaan.

Paitsi elämä itse."

( Kirjotettu junassa Oulu-Helsinki 14.8.2006 lähtö 21.55 vaunu 62, paikka 57, yöllä pienen unen jälkeen, ravintolavaunussa, kahvikupin äärellä, n.klo 03.00...)

13 yötä omaan kotiin... =)

Hyvin pal olen iloinen ja superkiitollinen tuolle pienelle, rakkaalle xstinalle, joka näitä uusia tänne galleriaan jakso muokkailla!