Jos pelkää rakastaa, menettää paljon. Elää yksin ilman rakkautta satuttaa enemmän kuin rakkauden hetkellinen katoaminen. Sillä rakkaus ei kuole, aika, paikka ja ihmiset muuttuvat, mutta rakkautta on aina olemassa, jos ihmiset eivät pelkää antautua sille, antavat itsensä tuntea ja rakastua. On turha pelätä haavoja, kolhuja, tuskaa, sillä jokainen vastoinkäyminen tekee vahvemmaksi. On uskallettava elää ja rakastaa, ottaa riskejä, nauttia siitä että on elossa ja pystyy tuntemaan. Aina ei ole helppoa, mutta ikinä ei kannata luovuttaa. Epäonnistumisien ja tuskan avulla oppii arvostamaan onnellisia aikoja. Vaikka rakkaus satuttaa, se on sen arvoista, jotain, minkä vuoksi kannattaa taistella.