Sen turkin pehmeys on ympärillämme olevat
ihmiset ja heidän lämpönsä.
Sen hampaanjäljet käsivarressa ja kalusteissa
elämämme arpia, toiset nopeasti katoavia,
toiset pysyvämpiä.
Sen riemu leikkiessä on kuin meidän ilomme,
sykähdyksineen ja villeine hetkineen.
Sen väsymys on kuin suru meidän harteillamme,
väsyttää eikä tahdo jaksaa mitään.
Sen nälkä vastaa meidän tiedonjanoamme,
tahdomme lisää sisältöä itseemme.
Sen tottelevaisuus kuin arkemme, istu,
tottele, tee näin, kulje samaa polkua.
Sen kielenlipaisu poskellamme osoittaa sen,
mitä kaikki tarvitsemme: rakkauden.
(c) Sappe 18.11.2009
