Tätä suurta, yhteiskuntaa.
Ongelmamme ovat suuret
Mutteivät kylliksi, kiinnostamaan muita.
Siksi askeleemme haparoivat
Eivätkä tahdo osua kohilleen.
Sanamme suussa kiertelevät
Mutta lauseita niistä ei saa tekemälläkään.
Rohkeesti voin todeta etten ole yksin tässä maailmassa,
Unettomia ihmisiä, löytyy useampi joka kolkasta.
Johon ei parannuskeinoa oikeeta, koskaan taida löytyä.
Sillä ihmisii ei kiinnostaa, mikä toisil on ongelma.
Yöllä kömmit sänkyyn,
muttet lainkaan unta saa.
Silloin kuulut joukkoon,
Meidän tuhansien onnettomien.
Jotka edes unissaan,
Eivät saa hetkeä parempaa
Rohkeesti...