Kuinka usein tulee sellainen olo, että "apua, mitä minä menin tekemään", kun olet suostunut johonkin, mikä hetken miettimisen jälkeen alkaa arveluttaa? Minä olen kokenut sen tunteen ja monestikin, mutta kun olen kerran sanani antanut, niin minä myös pidän sen. Olen sanani mittainen nainen (=ei ole sitten kovin pitkä sana). Se ei ole välttämättä mikään maailman paras asia, sillä joskus olisi hyvä pystyä purkamaan lupauksensa. Älkää jaelko lupauksia liian helposti!