Ei luoja, kuka voisi uskoa, että on niin ihana tulla kotiin. No, varmaan kaikki reissun päällä olleet xD Tultiin tossa ammu 5 kotiin, nukuin jokusen tunnin ja nyt on taas virkeäpi olo, ei tosin vieläkään erityisen hehkeä. Lentäminen oli ihanaa! Minä nautin, kun sain katsella taivaan vaalemista sen mukaan, mitä pohjoisemmaksi tultiin. Burgasin kenttä oli aivan kamala. Sa oli keskellä yötäkin tupaten täynnä. Se kenttä on kuulkaas jonottajien luvattu maa. Kuvitelkaa itsenne jonottamaan (okei, se ei ollut edes jono, vaan lauma, jossa kaikki yrittiä päästä nopeimmin tarkastuksesta läpi. Kuvitelkaaa vaikka viemäriä, joka vetää vettä, sellaista siellä oli!) kuumaan isoon halliin, jossa ei ole happea ja jossa sinulla ei ole itsellesi edes muutaman sentin rakoa. Aika tuskaista. Mutta väsyneenä jaksaa mitä vain. Oli ihana päästä kuopion kentälle, joka oli pieni, mukava ja ILMAVA. Ei hengittämis vaikeuksia :D Tästälähtien minä haluan laskeutua vain pienille kentille tai isoille, jotka on tarpeeksi hyvin organisoitu ja orgaanisesti muotoiltu! Ilmastointi olisi kova sana.
Kaikista jupinoistani huolimatta loma oli ihana! Nautin, kun sain kölliä auringossa, syödä ulkona, nähdä ihmisiä ja pukeutua kunnolla. Ja ne kaupungin öiset valot! Voi että mie rakastuin niihin. Jokailta katselin niitä aivan onessani. Minun pitää joskus päästä johonkin "pimeään" miljoonakaupunkiin, jotta saan nähdä sen valomeren! Toinen rakkauden kohteeni oli meri. Se oli niin lumoavan voimakas ja ailahtelevainen ja kiehtova. Ja sininen!
Tiedoksi vain läheisille ystäville, että tuliaisia on, jos vain nähtäisiin, niin voisin ojentaa ne suurin elkein ;)