IRC-Galleria

Minä olen kyllä tänään harjoittanut sosiaalisia taitojani ihan urakalla. Olen nimittäin tiedustellut jokapuolelta, millaisia kukkia ihmiset haluaisivat ja minne. Lähinnä nämä kyselyt pysyivät terveyskeskus-sairaala-palvelutalo-linjalla. Lisäksi näen tästälähtien aina punaista, kun pitäisi leikata kuivuneita ruusunoksia! Tuli leikattua tänään niitä aivan liikaa ;) Tuli myös uusittua suhde japaninhappomarjapensaan kanssa. Se oli jopa ystävällinen, eikä piikitellyt minua joka toinen sekuntti. Se tosin saattoi johtua myös siitä, että olin suojautunut hyvin :D Voin kuitenkin todeta, että oli harvinaisen mukava päivä. Varsinkin, kun sain ilmaiset kahvitukset (tosin ilman kahvia) ;)

Miksi sätiedotteessa aina valehdellaan? Piti olla aurinkoinen ja melkein lämmin päivä, mutta ei, mitä vielä! Vettä satoi viiden minuutin välein, kylmyys sai luuni jäätymään ja aurinko pilkahteli välillä hiukan kuin kiusatakseen pientä :( Ja sekin vielä, että väsytti kamalasti! Yöllä väsytti kamalasti, mutta en voinut nukkua, kun yskitti. Ja se ei ollut mitään pientä sivistynyttä yskähtätelyä, vaan se kuulosti siltä kuin aikoisin rykiä keuhkoni pellolle.
Kaiken kaikkiaan työpäivä oli taas varsin mukava, koska meininki oli väsyneen hysteeristä. Maalailimme ajatusta perjantaista.. Silloin on varmasti entistäkin paremmat jutut!

Miten sitä ei tajuakaan kuinka väsyttävää ulkoilma voi olla? Kun olet ollut 9 kuukautta neljän seinän sisällä istumatyöläisenä on kova paikka siirtyä 8 tunniksi ulos haravoimaan, kitkemään ja lapioimaan raskaita lehtiä, niin siinä joutuu kykkö kroppa koville. Onneksi ihminen pärjää evoluuutiossa hyvin ja minäkin uskon sopeutuvani nopeasti tähän raittiin ilman nauttimiseen. Oli muuten ihmeellistä, ettei satanut vettä, vaikka oli minun työpäiväni!

Hei, ihmiset! Mikä juttu tämä on? Kauan kaivattu kesäloma alkaa ja tadaa: olet kipeä. sataa kaatamalla vettä ja on kylmää. Minä sain kylmästä ja harmaasta säästä ihan tarpeekseni talvella ja syksyllä, eikä kukaan halua sairastaa ekoina lomapäivinä. Varsinkaa, jos työt alkavat seuraavana päivänä. On kyllä tämä maailma harvinaisen mielenkiintoinen paikka. Mutta eikö se ole surullisen kuuluisaa, että mikään ei mene niin, kuin alunperin suunnittelee?

Ei ihminen saisi olla näin pohjattoman väsynyt, että ei jaksaisi pitää edes silmiään auki. Jotkut päivät ovat henkisesti ja fyysisesti niin raskaita, että ne kuluttavat loppuun. Ilmeisesti tänään on ollut sellainen päivä, enkä minä jaksa ajatella nyt mitään järkevää!

Haaste..

Kerro viisi asiaa tai juttua, joihin olet koukussa (tai ainakin melkein)ja miksi. Haasta sitten viisi seuraavaa kertomaan kompastuskivistään.

1. Äiti. Ei sitä ilman voisi tulla toimeen!

2. Psykologia. Mie aina olen psykologisesti kiinnostunut ihmisistä ;)

3. Kaverit. ovat rinnalla hyvinä ja huonoina päivinä.

4. Ääni. Ei elämää ilman laulamista :(

5. Makarooni ja jauheliha! Ah! Kuuluu jokaviikkoiseen menuun :D

Miksi ei ikinä muisteta arvostaa sitä, mitä on, ennen kuin sen menettää? Aina vain valitetaan, että jotain puuttuu, mutta koskaan ei muisteta olla kiitollisia siitä, mitä jo on. Asioita pidetään itsestään selvyyksinä. Tämä pätee kaikkeen. Terveyteen, perheeseen, ystäviin... Silti virheistää ei välttämättä opi,vaan asia unohtuu, kun kaikki palaa takaisin ennalleen.

Mitä, mitä, mitä, mitä, mitä!! Loma?!?!?! Ei tämä voi olla mahdollista. Kyllä se nyt kuitenkin vain on. Huomenna on enää kuoroharjoituksia ja kokeiden palautusta, lauantaina kevätjuhla. Sitten se on ohi. Koko vuosi meni niin, että hurahti.. Vastahan menin lukioon! Äskettäin oli syysloma ja hetki sitten oli abit ja wanhat.

Jotenkin haikea olo. Tyhjäkin ehkä. Nyt pitää suunnata katse kesään, joka näyttää peloittavan kylmältä! On töitä, lomailua ja saa tavata uusia ihmisiä. Akut latautuvat ja syksyllä on taas kiva palata koulunpenkille. Ainakin yhden päivän verran :D Toisaalta on haikeaa, ettei näe kesällä kavereita, mutta toisaalta taas on melkein mukavaa ottaa vähän hajurakoa kaikkeen ja kaikkiin.

NYT ALKAA KESÄLOMA!

Kuinka usein tulee sellainen olo, että "apua, mitä minä menin tekemään", kun olet suostunut johonkin, mikä hetken miettimisen jälkeen alkaa arveluttaa? Minä olen kokenut sen tunteen ja monestikin, mutta kun olen kerran sanani antanut, niin minä myös pidän sen. Olen sanani mittainen nainen (=ei ole sitten kovin pitkä sana). Se ei ole välttämättä mikään maailman paras asia, sillä joskus olisi hyvä pystyä purkamaan lupauksensa. Älkää jaelko lupauksia liian helposti!

Milloin minun pitäisi tosielämässä laskea, onko piste ympyrällä vai ei? Minun mielestäni ei koskaan, sillä minusta ei tule matikanopettajaa! Ei missään nimessä. Tämä saa minut miettimään, miksi ihmeessä luen pitkää matikkaa ja miksi olen ottanut ainakin tsiljoona matikan kurssia kontolleni? Juuri näin! Oikea asenne todellakin...