aina ollu omanlaisensa,erinlainen ja
jotkut ei vaan tykkää jos kirjoitan vaan laineja
elän elämääni,kahdes eri porukassa
kummassaki mielellään,mut samaan aikaan vaan toisessa
tullu tutuks monta uutta tuntematonta
tiedän et oon onnekas,ku ystävii ku maas lunta
mut silti tyhjä olo aina välillä mieltä painaa
mut ei hätää,mä voimia vielä saan
mun pitäs onnellinen olla,ku asiat taas rullaa
mut kai siit entisestä olen vieläki turta
musta maalaus,tarpeeton tuska ja blaadaus
en ollu tärkee koskaan,nyt mua vaivaa kaipaus
kaipaus johonki mitä mä en tiedä
kaipaus sinne mis ei erinlaisuut viedä
siedetään muita ja tiedetään että
vaan vahvat tyypit ne itteensä pettää