IRC-Galleria

Onko suunnitelmia huomiseksi? - Itseasiassa eipä oikeastaan ole
Onko henkilö jota viimeksi suutelit tehnyt sinulle fritsua? - Mmmm ei. :<
Rehellisesti, menevätkö asiat suunnitelmiesi mukaan ? - Jos joskus jotain suunnittelen niin kyllä, oikeastaan.
Muistatko kuka oli ihastuksesi viime vuonna tähän aikaan? - Oi kyllä <3
Mitä odotat - Traconiin seikkailua, valmistujaisia, muuttoa, elämä(ä)ni rakkautta
Mitä sinun pitäisi olla nyt tekemässä? - I do whatever I want <3
Montako tatuointia sinulla on? - 3
Kun joku tekstaa tai soittaa sinulle, meinaatko tulla hulluksi? - En. Paitsi jos joku ällöttävä ärsyttävä tavoittelee.
Missä kännykkäsi on nyt? - Käden vieres
Oletko mukava kaikille? - Nope. Koitan kohdella ihmisiä niiku tunnen niiden ansaitsevan enkä tuhlaa ystävällisyyttä sekä tykkään pitää puoleni enkä olla muiden riepoteltavana ja ylikäveltävänä.
Onko joku pettynyt sinuun tällä hetkellä? - Sirpa ainakin, varmasit pari punapäätäkin, no minä ite?
Millainen kesäsi oli? - Stressaava, pohjamutien kyntöä, toisaalta myös melkosta rockstar meininkiä (ei tosin nii paljo ku ois suotavaa)
Menetkö ikinä mihinkään meikkaamatta tai laittamatta hiuksiasi? - Hiukset pitää olla kuosissa, meikkiä en tarvii
Millä nimellä ihmiset kutsuvat sinua? - Ruto
Jos ihminen jota ikävöit eniten ilmestyisi ovellesi juuri nyt, miten reagoisit? - En tosiaankaan tiedä koska en taida edes tietää ketä kaipaan
Onko siinä tuolissa jolla istut käsinojia? - Eipä ou
Kenellä on kyky satuttaa sinua henkisesti? - Liian monella.
Joku ajattelee sinua juuri nyt, eikö niin? - Varmaan <3
Onko kukaan sanonut rakastavansa sinua (perheen ulkopuolinen henkilö)? - Yh. Tuota. Ehkä onkin mut kuten miun reaktiosta varmasti voi lukea ei mitenkään sillee niiku elokuvissa, et ois oikeesti koskettanu (turpa kii tunnevammoista..!)
Seurustelu vai yhden yön juttu? - Tällä hetkellä kumpi vaan
Onko joku joka ei pidä sinusta? - Ooohh oi kyllä <3
Tuletko toimeen tyttöjen kanssa? - Kyllä
Onko mahdollista olla sinkku ja onnellinen? - Story of my life. Toisaalta en oo kyl ikinä ollu ihan kunnon, tasapainosessa suhteessa että ehkä en vaan tiedä paremmasta.
Nukuitko viime yön yksin? - Seikkailin Täplän kaa
Uskotko että asiat muuttuvat seuraavien 3 kk aikana? - Oooi kyllä
Olisiko ärsyttävää jakaa sänky jonkun kanssa joka yö? - Kyllä- Tietyllä tapaa. Ei sais piereskellä rauhassa ja nukkua pitkin poikin (ainii nukun kyl pitkin poikin vaik ois seuraa) mut pahintahan se olis et siihen vois tottua. Alone is what I have, alone protects me SORRY COULDN'T RESIST
Oletko saanut ikinä halia keneltäkään ihastukseltasi? - Ei ku oon neitsyt
Oletko koskaan suudellut naista? - En ees muista kui monta.
Haluatko isona naimisiin? - Haluan.
Voisitko mennä naimisiin rahan takia? - Tuskin. Mielummi yksin ku huonossa seurassa. Toki riippuu ja roikuu
Miten näytät, jos olet kiinnostunut? - Oon kiva? Tai sit I'll just seduce you with my awcward uuuh
Kauan pitää olla seurustellut, että voi sanoa rakastan sinua? - Ei se mene niin pälli
Suutelisitko henkilöä, jota viimeisimpänä ajattelit? - Lievästi sanoen..!
Keneltä viimeksi saatu viesti on puhelimessasi? - En tiedä en välitä
Kuka viimeksi herätti sinut puhelinsoitolla? - Isä joskus en muistah
Kuka on viimeisin henkilö kenelle puhuit päin naamaa joka EI kuulu perheeseesi? - Öööö Asbu varmaankii
Missä olit viimeksi ennenkun tulit kotiin? - Mikä tässä on määritelmä? Kaupassa? Lapissa?
Nukutko mieluummin jonkun kanssa vai yksin? - Riippuu mitä on tarjolla
Milloin viimeksi olit jonkun kanssa käsi kädessä? - En edes muista 8)


JAAAA ASIASTA MUMMON JALKAANH..!
Päätin nyt sitte myydä toisen nukeista vek ku en oo enää tyytyväinen siihen sinä hahmona joka sen pitäsi olla. Toisaalta vähän yhyhy mut toisaalta tiiän et oon ihan tyytyväinen päästessäni siitä eroon (ja rahaa hahahahah)
Joo. Koha mainihin..!

Jännää sillee :--D




Et eiku carry on vaan..!

Se on aivan naurettavaa miten iso osa elämää jostain niin simppelistä elämän ehdosta kuin ruuasta on tullut miulle.

Meillä ei ole koskaan syöty 'terveellisesti' tai 'normaalisti' (eli kotiruokaa, säännöllisiä ruoka-aikoja, kasviksia jne. vaan pikaruokaloita, ravintoloita, mikroaterioita, sipsuja) joten minulla ei oikeastaan ole hurjan hyvää käsitystä mitä ja miten paljon sitä pitäisi oikeasti syödä.
Tämä harmittaa koska silloin kun asuin ensimmäisessä omassa asunnossani söin ihan järkevästi (olin ihan hoikka (/hoikahko) ainakin liikuntamäärään nähden ja iho oli paremmassa kunnossa)
Ja nyt. Nyt minulla ei ole mitään muistikuvaa mitä ihmettä söin niihin aikoihin. Olin silloin vielä kasvissyöjä joten pakastepizzat ei olleet niitä 'terveellisiä vaihtoehtoja'.

Uskokaa tai älkää, tää juttu menee oikeesti johonkin. Eli valitukseen. HUOH, no eikös kaikki tekstit joskus? Aina..?

Eihän tuossa nyt sinänsä mitään, juu, mutta siihen nähden että itse olen ihminen joka on ainakin toistaiseksi välttynyt syömishäiriöiltä mietin syömistä tosiaan, naurettavan paljon.

Useampikin ystävä on/on ollut syömishäiriöiden uhri, joten sitä on itse tullut jonkinlaiseksi ruokaritariksi (aivan vitun hieno arvonimi älkää ikinä käyttäkö tätä). Kun ystävä kokee ruoan, joka on kuitenkin melko tärkeä asia, vastenmieliseksi ja mahdottomaksi asiaksi, luonnollisesti sitä rupeaa puolustamaan ruokaa.
Ruoka on hyvää, herkottelu sopivasti ja silloin tällöin on aivan okei, jo pelkät kehon peruselintoiminnot vaativat syömistä, oi kuinka usein näitä on tullutkin toisteltua..!

Minusta olisi vain mukava että ruoka olisi vain ruokaa, ei enempää, eikä vähempää, eikä suinkaan asia johon pitää kiinnittää niin paljon huomiota. Kaipaan aikaa jolloin tuli vain syötyä kun oli nälkä, that's it.

Mutta koska kaikessa on kaksi puolta, olen kyllä itse oppinut hiukan terveellisimmille elämäntavoille, luonnollisesti ongelman näkee usein paremmin katsoessa kauempaa. Erityisesti liikunnan arvo on noussut. Kun seuraa sivusta ahmimishäiriötä, sitä ymmärtää että jos on paha olla on parempi mennä lenkille kuin ottaa surusuklaata, ja anoreksiaa katsellessa on taas ymmärtänyt syömisen arvon sitä toiselle hokiessa.

Voisin jatkaa aiheesta varmasti vielä ja kauan, mutta ehkä viinin häivähdyksiset kirjoittelut tältä erää riittävät.

JK; Ei, en syyllistä tai tuomitse. En tosiaankaan enkä todellakaan.
Halusin vain sanoa että on pöljä tunne löytää itsensä suunnittelemasta ruoka-liikunta päiväkirjan pitoa.

Hei. Tota kun ihmiset jopa lukee mitä tänne kirjottelen, kaverit nyt lukee siks ku tupsahan niitte dashboardille mut te joita en tunne,
miks te luette?

Oon ihan mielenkiinnostunu vaan (ää tyhmää ettei tääl oo semmost kommentoi anonyyminä systeemiä, saattas ihmiset jopa vastailla)
Luetteko niiku positiivisil vai negatiivisil viboilla? Silleen et ''ooh uuh mikä mielenkiintoinen taiteilijasieluhh..! <3'' vai ''oi vitun nålå oks tää tosissaa ei tseesuis'' vai jotenki sillee välistä et ''kyllä voi olla ihmisellä vaikiaa''

En tiedä, en voi tietää, joten kiinnostaa.

Se tunne kun pitää vaan istua koneelle hengittämään sarjan jaksojen välissä.

Joo, valvottu yö ja Doctor Whon kutoskausi huaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa - ah!


OoO


Mä oon huuhkaja -olo muuteki ja haaaau




...Joo joo meen nukkumaan ihan aikaseen tänään, joo joo!

Huppista lallaa venähti nukkumaan meno taas jotekii sinne aamukuutee joten päätin olla urhoollinen ja valvoa nyt sitte koko päivän (huomenna pitää käyä koululla nii ei voi nukkuu auringon noususta sen laskuun)

Mullo iha kivaa..! Paitsi kahvin oksentaminen ei ollu kivaa 8( Löysin jopa hei tiskipöydän!!!!1111135465

Ja öö tota jöö sain tylsyyspäissäni idean et katon miten pitkään voin olla syömäti enneku rupeen pyörtyilemään (se ois oikeesti iha mielenkiintosta tietää ko anemia nii oon sit aina aivan huolissani itestäni et en tykkää esim.käyä lenkillä ilman kunnon ateriaa ku kauhukuvitelmissani pyöryn jonnekki mettään ja häviän sinne kukaan ei miuta löydä ja ripikin vain piipittelee tai sit joku jonka ei tarviis miuta tajutonna löytää, löytää ja sit ois faaaak)

Se on kyllä mielenkiintoista et sillee väsyneenä on ihan yhyy kuolen yksin yhyy olen pilalla -olo mut sitte tooosi väsyneenä on autuas laaa funky beat -olo...!

Yhyy haluan enerkiajuomaaatiah! A!

Noniiiii. Nyt on oltu senverran kauan työttöminä et katotaa poneja.

Hianoo.


Mut ponit on kyllä aivan siistejä.

Nii!


Ääää yhyy first world problems ja sillee mut yyyy angst angst miksei kukaan kertonu et nelos ja vitoskauden väliin ois pirun hyvä kattoa muutama spesiaali jakso äää annnnngggghhsysyshshsyydjvcjhdth!

Tänään siis (vihdoin) tuli 5. ja 6. kausi ja nyt ei huvita ees kattoa niitä ku haluun nähä ne spessut ny mahd. pian aaagh ihan tyhyhmää! (Kone on siis senverta vainaa ettei tällä paljoo online mitää katella tosin vois koittaa sekä tsekata ylen tarjonnan sattusko sopivasti tulemaan ne spessut)

Not amused, not at all.

Miksi miun pään pitää oikeesti ajatella niin perkeleesti koko ajan, vaikka oisin valvonu viime yön -> näin ollen väsyny ja aivan liian emotional joten ei huvittas miettiä mitään 'hei mitä jos..!'-juttuja koska ne on oikeesti lähinnä turhia ja tuottaa oikestaan pelkästään ja vaan ja ainoostaan kipua ja harmitusta.

Tänään menin puolinukuksissa autossa istuessa tajuamaan että hei, miehän olin oikeesti musikaalinen, tai ainakin kovasti koitin olla, pentuna.

Mut ei sitä koskaan tuettu ihan koska satuin olemaan lahjakas kuvataiteessa.

En mie koskaan halunnu Pekkalaan (kuvataidekoulu), mie oisin halunnu soittaa viulua..! ...Sain kyllä sitten pienen, halvan koristeviulun lahjaksi isältä. Hää luuli varmaan kovastikki ilahuttavansa miuta mut tällee wanhana ja wiisaana sitä tajuaa että se oli lähinnä niiku isä ois sillä sanonu ''ai että viulua haluat soittaa? Et sie mitään oikeeta saa, ota tästä Tiimari versio, eikös se ole kiva ja ihan tarpeeks siulle?''
Sama juttu kävi iteasiassa kans myöhemmin kun ylä-asteella oisin halunnu kitaratunneille, tyyliin:
''Kitaratunnit? Ääh, enpä tiiä, ole hyvä, ota tästä kolmen kympin vanerilaatikko jonka löysin loppuun myynnistä, tää välttää.'' En oo saanu siitä oikeesti kaunista ääntä tähän päivään mennessä ulos. Ja tiiättekö, se tappaa innostusta aika lailla kun isketään soitin käteen, joka ei ensinnäkään soi mitenkään kauniisti, joka hyvin selväksi tekee sen että sinä et osaa.

Ja nyt alkaa jossittelu osio..!
Mitä jos miun 'äidillä' ois ollu varaa pistää miut viulutunneille? Mitä jos miun isä ois tehny asian eteen oikeesti jotain? (Mitä en kyllä ymmärrä vieläkään, miksei isä tehny sillo asian eteen mitään?)
Mitä jos oisin ylä-asteella päässy kitaratunneille?

Miuta oikeesti sattuu ajatella että mie oisin voinu, etenkin jos oisin päässy viulutunneille penskana ja oppinu nuotit ja kaikkea muuta mahollista musiikista ylipäätänsä, mie oisin hitto voinu lähteä opiskelemaan muusikoks. (Koska se on vähän huono mennä pääsykokeeseen ja todeta et en mie mitää ossaa, mie vaa aattelin et miu paikka ny sattus olee täällä sillee).

Anteeks nyt vaan, haluisin sanoa tän kuulostamatta äärettömän katkeralta, mut mie oon oikeesti sitä mieltä että miun elämä olis nyt tietyin osin helpompaa nyt jos.

En mie ikinä ajatellu, enkä varsinaisesti ajattele vieläkään haluuvani taiteilijaks (toisaalta kyllä joojoo mut sit toisaalta nii)
Mie halusin rokkitähdeks. Kuvitelkaa mitä miusta ois voinu jo tähän mennessäkki tulla jos asiat ois menny aivan inusen toisin.

Meillä oli bändi serkun kans ku olin pieni, ylä-asteella kirjottelin lyriikoita (ja anteeks vaan mutta ne oli jopa ihan hyviä) ja mietin niihin melodioita. Joskus näiden vaiheiden välissä leikittiin aina idolsia/helmiä ja sikoja kaverien kanssa niin että yks laulo ja kaks muuta katto ja perseili ja teki millon mitäkin häiritäkseen.

Miussa on siis jotain musikaalisuutta mut sei koskaan oo saanu mahollisuutta päästä esiin koska oon sattunu olemaan muutenki taiteellinen.
Surkeinta miusta on ehkä se että joskus ylä-asteella totesin 'äidille' että ''Piirtäminen on elämän tapa, mutta musiikki on miun intohimo''. Honestly, I didn't get single fuck given.

En mie ole katkera, toki ihan vähän, mut lähinnä mie olen surullinen tästä.


JK. Henkilökohtanen voi voi mutta ei se miuta estä tai lopeta olemasta surullinen asiasta..!