Nyt alkaa tää tyttö taas päästä normaaliin mielentilaan, pikku hiljaa. Torstaista asti ollu aika maassa useista eri syistä, joita en ala selitteleen, mutta eilinen piristi kyl aika hyvin. Kiitos Anu, ku veit mut poroon, mä tarttesin sitä. Vaikkakin olin ihan hemmetin väsyny töitten jälkeen, mut ei sitä enää illalla huomannu. Tulipahan kivasti töissä sunnuntaitunteja, 10-23.30. Koko hemmetin päivä töissä, mut mitäs sitä muuta ois tehny täällä.. Mököttäny itekseen koneella. Tänään sitten parin tunnin päästä töihin ja sieltä sitten hotellille katteleen Juha Metsäperää. :) Vähänpä olen oottanut et pääsen sinne, olisin kyl vielä iloisempi, jos pääsisin menemään sinne hieman aikasemmin, mut taitaa olla turha toivo.. No kerkiän mä yhden setin näkemään ehkä.. Toivottavasti..