ZIISUS. Koinpas taas sellaisen yllätyksellisen elokuvaelämyksen, että oksat pois ja taisi siinä kaarnakin lähteä. :DD
Nyt jokainen, jota vähänkään kiinnostaa taide, tai kulttuurihistoria, tai paisajes españoles (espanjalaiset maisemat), tai kielletty rakkaus, tai vaikka vain Robert Pattinson (:D), katsomaan elokuva "Little Ashes".
Olin aluksi epäilevän tämän(kin) elokuvan suhteen, koska siinä tosiaan on toisessa pääosassa teinien ylitsevuotavan ihqtuksen kohteeksi noussut Roopertti, mutta sainkin sitten yllättyä niin positiivisesti, että meinasin pudota tuolilta. ( ̄▽ ̄) Vaati jätkän rooli meinaan ihan kiitettävästi pokkaa ja luonnetta. :-D
Kiinnostuin elokuvasta alunperin siksi, että se kertoo kolmen espanjalaisen 1900-luvun alun kulttuurivaikuttajan elämästä: runoilija Federico García Lorca (Javier Beltrán), taiteilija Salvador Dalí (Robert Pattinson) ja elokuvaohjaaja Luis Buñuel (Matthew McNulty). Tarkemmin vielä heidän nouruusvuosistaan. Suurena taiteen ystävänä (LoL :D) halusin tietenkin nähdä, millaisen sovituksen käsikirjoittaja Philippa Goslett ja ohjaaja Paul Morrison olivat saaneet aikaan, ja pakko myöntää, hienoa jälkeä ovat saaneet aikaiseksi. Väliin ympätyt maisemaotokset ovat silmiähivelevän kauniita, ja jälleen musiikkivastaavalle, tässä tapauksessa Miguel Meralle, pointsit osuvista kappalevalinnoista. Kuvan ja äänen kokonaisuus on nautinnollinen.
Jokainen (no ainakin jokainen sivistynyt =P) tuntee ainakin yhden Salvador Dalín teoksen, luultavimmin ne sulaneet taskukellot maalauksessa "La persistencia de la memoria", suom. "Muiston pysyvyys", joka jokseenkin kuvastaa hyvin myös tämän elokuvan sanomaa - olletenkin lopussa, jossa Dalí menneisyytensä erään tärkeän menetyksen hullaannuttamana lähtee dramaattisesti tapaamaan jälleen uusia haasteita.
Elokuva kertoo erittäin mielenkiintoisesti García Lorcan ja Dalín nuoruusaikaisesta lyhyestä ja hieman hapuilevasta eroottislatauksellisesta suhteesta, ja miten se vuosien saatossa kehittyy, kun Dalí ei haluakaan myöntää olevansa sairas marricon, siis homo. Siitä sopii kiistellä, kuinka todenperäiset elokuvan tapahtumat ovat, mutta epilogiteksti antaa ymmärtää, että kyllä joukossa ainakin totuuden siemen on. Onkin kutkuttavaa pohtia esimerkiksi sitä, liittyikö García Lorca todella Dalín ja Buñuelin yhteistyönä tekemään lyhytelokuvaan "Andalusialainen koira", kuten elokuvassa viitataan. (Pakko muuten sanoa tähän väliin, että en ole kyseistä lyhytelokuvaa nähnyt muuten kuin sen verran, kuin "Little Ashes" pätkän siitä näyttää, mutta HYI HELVETTI se sisältää ehdottomasti yhden ällöttävimmistä, ellei ällöttävimmän kohtauksen ikinä - ja tämä sellaisen henkilön suusta, joka katsoo mm. "The Hills Have Eyes" -leffan silmääkään räpäyttämättä.)
Näyttelijäntyöstä on pakko nostaa jalustalle (ehkä hieman vastentahoisesti xP) se Roopertti, sillä jos unohtaa kamalan "Twilight"-teinihömpän, niin RISPEKTIÄ herralle ja vähän sassiin sittenkin! :D MAHTAVA roolisuoritus! Oscar tästä hyvästä, prkl! ( ̄▼ ̄)ノ Pattinsonin ilmeet osuvat juuri kohdalleen - varsinkin silloin, kun hän Dalína innostuu uusista aatteistaan oikein toden teolla. Olin saada jonkin sortin kohtauksen, kun tyypin silmät pyörivät mielipuolisesti päässä ja suu suorastaan vaahtosi lennokasta juttua. Kyllä siinä muut hahmot jäivät vähän jalkoihin, vaikka ensisijaisessa pääosassa onkin García Lorca - ei siinä mitään, kyllä Javier Beltrán ihan kelpo roolisuorituksen tekee rakkaudesta riutuvana runoilijana. Kuka voisikaan vastustaa omenaposkisen ja suorastaan vallankumouksellisia aatteita pursuavan Salvador Dalín lumoa?. . . !! (≧ω≦) Jäivät ne anarkia-aatteet tosin sitten Dalín myöhemmässä vaiheessa kyllä unholaan, kun raha jälleen osoittautui Isoksi Herraksi ja fasistien paineen alla herkempi selkä murtuu...
Mutta siis. Kaiken tämän vuodatuksen jälkeen (en edes halua tietää, kuinka pitkä sepustus tästäkin taas tuli :D) kehotan vielä kerran kaikkia valtavirtaelokuvien ulkopuolellekin kurottautuvia: zekatkaa "Little Ashes", se todellakin kannattaa. Viva la revolución! ...tai no, ainakin viva la art! \(^___^)/