Tämä merkintä sisältää enemmän tai vähemmän hihkutusta ja hehkutusta, plus wall of text koko reissusta Adam Lambertin keikalle, lauantaina 6.11.2010.
Lähdin täältä Joensuun nurkilta siinä kymmenen aikaan perjantaiaamuna - lähtö vähän venyi, kun piti lähteä jo kahdeksalta, koska olin laskenut matkaan Helsinkiin kuluvan noin kuusi tuntia. No, kaasujalka painavana nipistin matkasta tunnin pois, ja olin perillä siinä kolmen jälkeen. Siinä sitten kiertelin paikallisia putiikkeja muutaman tunnin, mutta prkl kun olin valinnut niin kamalat popot jalkaan, että oli pakko jättää shoppailu vähemmälle, koska en yksinkertaisesti enää pystynyt kävelemään. xP
Niinpä sitten päätin mennä vähän tankkaamaan Tennispalatsin Heseen - ja siellä odottikin "mukava" yllätys, kun olen tottunut käymään Tennarin vessassa, niin vitut! Se olikin muuttunut vain elokuviin menevien käyttöön. Aika hiton hienoa, että nyt siellä tarvitsee näpytellä elokuvapiletistä löytyvä koodi, että saa edes vessan oven auki. Mitä jos sattuu olemaan kauhea ripuli? Siinä sitä sitten näpyttelet ja paska valuu pitkin punttia...
No, siinä aikani söin ja sitten lähdin takaisin autolle - mainittakoon, että olin ottanut fillarin mukaan, koska en halunnut kävellä pitkiä, xD, matkoja auton, kaupungin ja Kaapelitehtaan välillä. xP Kello oli noin puoli yhdeksän illalla, enkä vielä halunnut lähteä jonottamaan. Niinpä päätin lähteä munamankeloimaan pitkin Helsinkiä - olen jo pitkään halunnut päästä kiertelemään pääkaupungissamme muuallakin kuin vain Kampin alueella. Pari tuntia siinä tuli sotkettua pitkin poikin aina Pasilasta Jätkäsaareen. :DD
Kymmenen jälkeen saavuin takaisin keskustaan, ja siellä oli Forumin yhdellä sisäänkäynnillä kauhea jono. Ja eräästä baarista raikasi kilometrin päähän "--for your entertainment--". Tulin kyllä ajatelleeksi, että onkohan siellä nyt itse Mr Lambert baarittelemassa, mutta en jäänyt ottamaan asiasta selvää. VALITETTAVASTI. Koska seuraavana päivänä keikkajonossa asia tuli puheeksi, ja kanssajonottajani sanoivat, että Adam oli puhunut kenties käyvänsä jossain baarissa. Ja tietenkin tämä Forumiin vienyt jono vei myöskin siellä sijaitsevaan Jenny Woo Bariin, joka on avoin ~kaikille~, if u know what I mean. En nyt toki osaa 100% varmaksi sanoa, oliko Adam siellä, mutta jos ulos soi kaverin musiikki ja sellaiseen baariin on valtava jono niin.. päätelkää itse. xD No vittu! Siinä jonossa näkyi vaikka kuinka paljon jotain perusjuntteja, niin en nyt ajatellut sellaisten jonottavan homokuninkaan nimikirjoitusta. 8DD
Anyways. Yhdentoista aikaan sitten menin lopulta jonottamaan, ja ilokseni siellä ei vielä ollut kovin paljon porukkaa. Laskujeni mukaan olin viidestoista, yay! =D Kahdentoista pistin maate, ja melkein yhtäjaksoisesti nukuin kuuteen asti aamulla - kadulla, marraskuussa! Joskus neljän(?) aikaan heräsin, kun alkoi sataa vettä, joten kiirehdin pistämään sateensuojaa päälleni. Ja sitten taas unta palloon. Oli hauska kuunnella, kun muut valittelivat unenpuutetta ja meikä on vaan, että "Jaa, meikä se vaan veti koisaa ihan innolla..." :DD
MIKÄ PARHAINTA! Lähelläni olleet kanssajonottajat olivat mitä mukavinta sakkia! WAU! Olin jo täysillä varautunut japsikeikkameininkiin, että eliitit pikkunatiaiset ihquttavat kybällä heliumääni tärykalvot puhkoen, mutta kerrankin kävi tuuri. Thank u God. Päivä menikin siis älyttömän nopeasti siinä moottoriturpa päristen. :D
Kuudelta aukesivat ovet, ja pääsin kyllä oikeutetusti ensimmäisten joukossa sisään, mutta narikkapalvejani oli joku hidas n00b ja sitten kersat lähtivät juoksemaan lavan suuntaan, vaikka nimenomaan oli kielletty, että sinne ei saa juosta. Meikä tietysti katsoi asiakseen ojentaa lapsosia, joten karjaisin niin, että Kaapelitehdas kaikui, "ÄLKÄÄ NYT VITTU JUOSKO! ETTEKÖ TE OSAA?" Vauhtinsa hiljeni. :3 Valitettavasti jotkut pikapinkojat olivat jo sprinttinsä ehtineet suorittaa, ja tietenkin on otettava vielä huomioon armaat VIPit, jotka raha puhuen olivat Adamin meet and greet -tapaamisen lisäksi päässeet jo valmiiksi eturiviin. No, valkkasin hieman vasemmalta kakkosrivipaikan, koska ainahan keikan aikana massa velloo~~ Mutta eipäs mennä asioiden edelle.
Adamin keikka alkaisi vasta yhdeksältä, ja sitä ennen vähän jälkeen kahdeksan lavalle saapui lämppäri.. Monday Box!! WOOHOO! Meitsi sai kaksi hyvää esitystä yhden hinnalla, koska satun pitämään Maanantai Laatikosta. :DD Yleisö muuten hurrasikin kiitettävästi lämppärille (minä tietty mukaan lukien), mikä on mielestäni aina kohteliasta ja vain hyvä asia. Siksi olinkin vähän "..wut?" lukiessani jälkeenpäin joidenkin keikalla olleiden kommentteja, "Jengi hurras lämppärilleki vaiks kuin paljo, lol. Sille kuulu mtn aplodei antaa". Öö.. siis mitä? Tiedoksenne, että Adamkin esiintyi lämppärinä ennen tätä kiertuettaan. Että LOL vaan teille. Sitäpaitsi, miettikääpä, jos itse olette jonkun lämmittelijänä, niin eipä varmaan tunnu kivalta, jos yleisö on puolikuollutta pökkelöä.
No, nyt pääsemme itse pääjehuun.
Kello oli noin 21:10, kun lavalle astelivat Adamin bändin jäsenet, ja sitten... herra itse perkuleen korkea silinteri päässä. Voisin heittää tähän väliin pientä vitsintynkää menestyksen kihahtamisesta hattuun, mutta jätän väliin. :DD Sen voitte sitten arvata, mikä kalabaliikki siitä syntyi, ja takaa tulikin sellainen hyökyaalto, että tsunamikin jää toiseksi. Ja koska olen joskus ennenkin tällaisilla hysteriakeikoilla ollut, se aalto työnsi minut (laskelmieni mukaisesti) eturiviin...!!! SAATANA!! Oli siinä ahdasta, mutta semmottisella mitään väliä ollut - vasemmalla vieressäni ollut valitteli jossain kohtaa, että voisinko mennä sivuttain, kun hän ei saa henkeä. Myönnyin kyllä vähän tilaa antamaan, mutta hei! Kuka siellä muka sai henkeä?? Jos ei kestä eturiviä, ei sinne sitten tunge. Tiedän, olen julma, mutta ei se muukaan yleisö siellä mitään avuliaita aatuja ole. Ja kyllä meikäläisen jonotuksella jo pitää vähän jotain oikeuksia saadakin. =P Ja ylipäätään yritin pitää sen eturivin edes jollain tavalla siitä kohtaa kiinni, koska takaa yritti koko ajan vielä lisää väkeä eteen, ja ainakaan niille kohdin, missä minä olin, ei kyllä mahtunut enää hiuskarvaakaan mihinkään väliin - vaikka jossain kohtaa jonkun hiukset kyllä yrittivätkin suuhuni tunkea... :D
Se oli kyllä jotain niin ainutlaatuista, kun Voodoon ensitahdit kajahtivat soimaan ja glitterbaby astelee rehvakkaasti lavalle. Alkaa ihan värisyttää, kun vain ajatteleekin. Mitään tarkkaa biisijärjestystä en muista, mutta melkeinpä kaikki kipaleet "For Your Entertainment" -levyltä sieltä tuli, plus muutama Adamin Idol-aikaista esitystä, mm. "Ring of Fire". Pari lyhyttä välispiikkiä herra jutteli, mm. kertoi, että illan teema oli ~rakkaus~. Ihanaa. xD Ja lavashowta oli myöskin siistitty, olihan tämä sentään kaikenikäisille sallittu. Petyinkin (or not), kun en nähnyt kuuluisaa Glambulgea. XDD Yritin kyllä kovasti tiirailla, mutta nyt oli vällykäärme taitanut pujahtaa oikeanpuoleiseen punttiin. Ainakaan se ei ollut edessä tuikkaamassa ketään silmään. :----D
Mutta kaiken tämän ruusuisuuden keskellä on kyllä pakko jakaa myös risuja. Keikka oli makuuni aivan liian lyhyt, ja encorekin sisälsi vain yhden kappaleen. Kokonaisuudessaan 19 tunnin jonotus palkittiin n. tunnin showlla - lame. Eikä asiaa auta se, että kuulin Adamin olevan vähän flunssainen - minkä muuten huomasi selkeästi keikan aikana siitä, että hän ei kertaakaan mennyt todella korkeisiin ääniin. Mutta seuraavana päivänä lööpit kertoivat jätkän kuitenkin olleen keikan jälkeen baarissa hurvittelemassa. Kelataanpa siis: Adam oli (ehkä) keikkaa edeltävänä iltana baarissa, vetäisee vajaan tunnin shown ja lähtee ryyppäämään. Ok. Tähän voisin taas pistää nasevaa kommenttia siitä kovin korkeasta silinteristä... Poika, ei näin.
Ja helvetti niitä Kaapelitehtaan lähtöjärjestelyjä. Keikan jälkeen jonotin vielä reippaasti yli tunnin, että sain narikasta tavarani. Kello olikin about 12 yöllä, kun pääsin Helsingistä kotia kohti lähtemään - ja keikkahan oli siis loppunut vähän jälkeen 10... Ja mikä kotimatka se olikaan. Jouduin pysähtymään kolmasti ottamaan torkut, koska olin niin väsynyt, ja Varkauden jälkeen minut yllätti sellainen lmimyräkkä, että oksat pois! Tie katosi vallan näkyvistä, oli pakko ajaa lyhkäisillä ja n. 40 km/h kahdeksankympin alueella. Tätä kesti ainakin sellaiset parikymmentä kilometriä. Kello olikin sunnuntaiaamuna kahdeksan, kun olin perillä. Paluumatkaan meni siis kahdeksan tuntia, kun mennessä olin selvinnyt viidellä. Huh huh.
MUTTA. Tätä kokemusta en vaihtaisi mihinkään - paitsi tietysti johonkin vielä raflaavampaan Adamin keikkaan -, ja ajattelinkin heti keikan jälkeen, "Huomenna uusiksi". :D
Täältä tähän.