Surkuhupaisaa lukea näiden nykyään parikymppisten kirjoituksia, kun ne ovat sen sukupolven tuotoksia, jotka alkoivat käyttää teinix kieltä ja rutkasti hymiöitä. Eipä siinä mitään, omatkin muutaman vuoden takaiset kirjoitelmani ovat kyllä aika jäätävää luettavaa kieliasunsa ja tyylinsä suhteen, mutta silloin olinkin vielä teini. Toisaalta, mikäs minua estää kirjoittamasta samalla lailla vielä tänäkin päivänä. Ai niin, omat aivoni. Jostain syystä en vain enää kehtaa ainakaan aina kirjoittaa siihen tyyliin, kuin vielä muutama vuosi sitten tein. Kai tämäkin sitten jotakin aikuistumista on olevinaan. Vanhuus ei tule yksin.
En tosin väitä itsekään aina pysytteleväni vallan hyvässä yleiskielessä (minullekin tutumpi termi "kirjakieli" on vanhentumassa.) Kommentoidessani kavereille käytän puhekielistä tyyliä ja välillä myös blogaillessanikin. Joskus saattaa jopa se x:kin ks:n tilalle tupsahtaa - ainakin textaillessa tai twiittaillessa, kun merkkiraja on pieni. Hymiöitäkin käytän kohtalaisen kiitettävästi - jotenkin nykyään vain tuntuu, esimerkiksi vastatessa jollekulle tekstimuodossa, että jos sen viestin lopussa ei ole hymynaamaa, vaikutan töykeältä. Aargh, olen aikani aivopesun tuotos. :D
Olin kai kuitenkin sitten jo vähän vanhempi, etteivät ihan pahimmat, ilmeisesti peruskoulussa alkunsa saaneet kirjoitus- ja puhetyylit tarttuneet. Nyt siis silmät ymmyrkäisinä lueskelenkin esimerkiksi täällä Galleriassakin blogimerkintöjä, jotka vaikuttavat 14-vuotiaan tekeleiltä, mutta jotka on kirjoittanut 20 ikävuoden molemmin puolin olevat edustajat. Opetelkaa edes isot alkukirjaimet ja välimerkit, siis pliis. *äxdee*