Oli varmaan melankolisin jakso ikinä TVDssä.... s2e12.
Jatkoa odotellessa. No onneks se tulee jo ens ti. :)
Ps. Olin jo unohtanu kuinka ihana Paul Wesleyn ääni ja olemus on... Ulkonäöllisesti muistan erittäin hyvin. Mut kaiten SPNlin jälkeen oli kiva verestää muistoja. Etenki just ääni, siis AH kuinka ihana se oli pitkän tauon jälkeen, ja semmonen erittäin lievähkö aksentti (no okei oon vaan tottanu sellaseen jenkkiaksenttii SPNnäs).