Soitan hiljaa
kitaralla, sydän jäätyy
taivasalla, olet jossain
maailmalla. En voi sua
unohtaa. Ikävä mun on sua,
ikävä etkö nää, ikävä
tarttuu paidan helmaan ja
siihen kiinni jää. Ikävä
tarttuu ja tekee kipeää.
Mä oon jo väsynyt yksin täällä olemaan,
mul on koko ajan kylmä oonko valmis kuolemaan,
jos me vielä joskus jossain kohdataan,
oisko liikaa pyytää ettet lähtiskään uudestaan.
kokemusten arkku pikku hiljaa täynnä on,
mutta ilman sua se on mulle tarpeeton.
Mä syytin joskus sua miksi lähdit yllättäin,
miksi juuri silloin kun sut parhaimpana näin.