IRC-Galleria

Saku oli laittanu Fronteriin ne matikan kokeen ratkasut, ja ainakin
MULLA ON KAIKKI VASTAUKSET OIKEIN!!!

:)))))))))))

Sillai hups, ton journalismin reportaasin pitäisi olla 400-700 sanaa pitkä. Ja kuinkas kävi?
1053.
Ei kun karsimaan.

//828 jäljellä.

//---> 711, jihuu!!

Yritän muuten huomenna tehdä jotain, mikä tuntuu hirveän vaikealta. Tänään olisi ollut hyvä tilaisuus, mutta en uskaltanut.

Journalismi perjantaina, se ei ollut mikään kauhean vaikea.
Tänään matikka, en tiedä yhtään miten meni. Sain yhestä laskusta tosi epätodennäkösen tuntusen vastauksen, mutta en löytänyt siitä virhettä vaikka koitin kattoa. :/

Siis jos ei ole itse käynyt lukiota, urheillut, opiskellut kieliä, oppinut käyttämään tietokonetta sujuvasti jne., miten helvetissä voi luulla, että on oikeutettu ainoona kommenttinaan mun täysien 60 pisteen äikän aineesta sanomaan, että "Kato, mä en ymmärrä mitä toi sana tarkottaa, sulla taitaa olla lyöntivirhe siinä...?" Ja muutenkin suhtautumaan kaikkeen niin vitun negatiivisesti. "Ai, siitä journalismin kurssista tulee sitten sulle taas yks suoritusmerkintä lisää, montakos sulla niitä jo on?" Siis eihän siitä voi ottaa numeroa, ja toisaalta lukiossa sillä ei oo yhtään mitään väliä, mitä kursseista saa, kunhan pääsee läpi ja sit kirjottaa hyvin ylioppilaaksi.

Eli juu, sain äikän kurssin kirjavertailusta ja prosessiaineesta kummastakin täydet 60 pistettä. Kiva, että joku osaa arvostaa sitä. O.o

Jaa, oikeastaan se turnaus meni ihan hyvin. Tavallaan. Oli kaks matsia, hävittiin molemmat. Eka olis voitettu, jos oltais pelattu kunnolla, tokassa taas oli suhteellisen selvää, että hävitään, mutta tsempattiin hyvin eikä edes hävitty niin pahasti. O.o Niin tyypillistä meille...
Mutta siinä mielessä meni hyvin, että pääsin ehkä vähän eroon pitkään (sen yhen totaalisen hajoamisen jälkeen) vaivanneesta pelikammosta, kun pelasin tänään sillai suhteellisen hyvin.

Se ikävä puoli oli, että satutin vikassa erässä torjunnassa sormen ja sitten ranteen jossain vaiheessa, en osaa sanoa millon. Pelissä tollasia ei aina heti huomaa, kun on niin keskittynyt siihen tekemiseen. Sitten vasta, kun joutu takakentälle, se ranne alko vaivata nostoissa ja sitten erän lopulla torjunnassa. En halunnu kuitenkaan pyytää vaihtoa - halusin pelata, kun oli kerran sinne (Littoisiin) asti lähdetty. Sormeen ei satu enää, mutta ranne on ihan kamalan kipeä ja turvonnut. :/

Nyt mulla on työsopimus kesäksi. o/

Jes, sain tänään tehtyä kaksi asiaa, joita pelkäsin etukäteen paljon.

Juu, aine on valmis, meni just ja just siihen sanamäärään, tai ei ainakaan paljon yli. Kärsin, kun jouduin murhaamaan mun hienoa tekstiä jonkun tyhmän pituusrajotuksen takia. :/
Mutta muuten on ollut ihan parasta.

Perjantaina matkasin siis koulusta Jyväskylään, jossa palelluin erittäin pahasti. Seisoin vajaan tunnin kymmenen asteen pakkasessa odottamassa ovien aukeamista. Pääsin suhteellisen hyvälle paikalle, alunperin kolmanteen riviin. Sit mut tosin tönittiin siitä neljänteen, mutta ei se mitään. Ei vaan voinut moshata kunnolla, mutta toisaalta on nyt ainakin niska kunnossa.
Keikka oli aww paras ihana mahtava upea jne., ja bändi oli tosi vedossa. Pekka on aiemmin kuulemma ollut kipeänä, mutta nyt oli ääni upeassa kunnossa, ja Emppu oli tapansa mukaan superenerginen. Muukin bändi oli ihan aww.
Setti oli ihan liian lyhyt, se oli se ainut puute, olisin halunnut ihan ehdottomasti kuulla Mighty Wingsin ja Heard it on my radion, mutta ei voi mitään. Mutta Game they call love toimi livenä just niin hyvin kun toivoinkin, kun se on ehkä se mun suosikki kaikista niiden biiseistä.
Sitten keikan jälkeen jäin siihen lavan eteen kerjäämään settilistaa ja sain sen. <3 Sitten suunta kohti takaovea, ja sieltä saatiin kiinni ensin Pekka. Sain nimmarin siihen settilistaan ja yhteiskuvan ja oon sen takia joku maailman onnellisin ihminen juuri nyt, se kun vaan on niin ihana, ettei ole montaa jotka menisi ohi. Muutenkin se oli aivan mahtava, kun se jakso jutella fanien kanssa niin kauan ja poseerata ja kirjottaa niitä nimmareita, vaikka sillä oli vaan ne hikiset keikkavaatteet päällä ja siellä oli yli kymmenen astetta pakkasta.
Sitten Emppu oli taas aivan ihana. Ensin se ei muka uskaltanut tulla ulos, kurkki vaan sieltä oven raosta, että voi apua kun mä oon niin ujo. Tuli kumminkin, ja kirjotti kanssa nimmareita ja tuli kuviin ja halaili ihmisiä. Mäkin sain kuvan. <33 Nightwishin Suomen keikoista se suostu sanomaan vaan, että seuraava on vasta kesällä. Onneksi edes silloin. Sitten se äkkiä kysyi, saako se kertoa meille tuhman vitsin. No, sai ilman muuta, ja meillä oli hauskaa. xDD

Lauantai ja sunnuntai meni Nufitissa, joka oli erittäin virkistävä kokemus. Nyt on taas pää täynnä kaikkia uusia ajatuksia. Yllättäen ehkä parhaan alustuksen piti Teemu Mäki, johon suhtauduin etukäteen aika varauksella. En ehkä ollut samaa mieltä kaikesta, mitä se sano, mutta se puhu tosi hyvin ja sai mut miettimään kaikkia juttuja ihan uusista näkökulmista. Niin sen pitää mennäkin.
Oli aivan ihanaa nähdä joku miljoona kaveria siellä, muutamat oli tulleet kaukaa. Varsinkin yhden tapaamisesta ilahduin hirvittävän paljon, kun ei olla nähty sitten kesän -07.

Leijun edelleen maanpinnan yläpuolella. Nyt on voimia pitkäksi aikaa.

" Sinisalo esittää, että peikoilla olisi muinaisissa taruissa ollut merkitys metsän henkenä, itse metsän ruumiillistumana. Sudenmorsiamessa Aalo juoksee pitkin metsiä Metsän Daimonin kanssa. Kirjojen tapahtumapaikat Suomi ja Viro ovat niin lähellä toisiaan, että näillä tarinoilla metsän hengestä on varmasti samanlainen alkuperä. Metsän Daimonia kuvataan rohkeaksi voiman ja vapauden hengeksi, mutta myös siivekkääksi ja palavaksi, myrskytuulen ja maailman sydämen kaltaiseksi raivon ja väkivallan hengeksi. Tämä kuvaus sopii erinomaisesti myös Mikaelin peikkoon, joka on yhtäaikaa sekä voimakas ja sulavaliikkeinen että tulisilmäinen ja väkivaltainen. Kaikessa tässä on jotakin niin alkuvoimaisen luonnollista, etteivät Mikael ja Aalo voi sitä vastustaa."

Heitän sitten koko tän mun kauniin adjektiivi-ilotulituksen menemään siitä työstä. :((
Angst.