Kohtalon ivaa ihan varmasti syksyllä erosin ja vannotin etten seurustelisi enään ikinä. Unohtakaa toisin kävi.
Ajattelin että musta tulis vartia, no eipä tuukkaan kiitos kauniin polvileikkauksen.
Voisin tähdätä korkeamalle potkunyrkeilyssä, no sekin meni jotekin jonnekkin metsään ei polvi kestä.
Ajattelin että uudet tuule vois vaikka puhaltaa niin eikö menneisyyden haamut sitten ruvennut kummitteleen...
joku nyt selvästikkin ohjaa tätä mun elämää ja johonkin suuntaan: miten kurssin voisi kääntää siihen suuntaan mihin minä haluan? Aina tulee joku mikä kääntää kursin vanhaan suuntaan.