Joka päivä otan uuden askeleen
Monet jäljet hukkuu maailman melskeeseen
Ehkä jotain silti jää, vaikka päivät häviää
Ja säilyy yhtä kauan kuin tarinat nää
Ja kun anteeksi en anna itselleen
Eikä murheet aina mahdu sydämeen
Niin ne yksi kerrallaan, on pakko päästää maailmaan
Ehkä tyhjyyden ne jossain karkoittaa?
Vaikka polkuni mun on
usein raskas, valoton
et koskaan sitä silmistäni nää
Sillä laulujen tie
minut kauaksi vie
ja sen ilon koitan säilyttää
Kerro minne silloin pakenen
kun suljettu on portti jokainen
Vain pohja pullon muuttumaan
hanttikortit valttiin saan
Käsi kestä ei vain päivään seuraavaan
Kun anteeksi ei anna itselleen
Eikä murheet enää mahdu sydämeen
Minä kerron tarinaa, en kai osaa muutakaan
ja vain silloin, sen pystyn unohtamaan
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 10.07.
- urheilua :D 13.05.
- http://homepage.eircom.net/~ciaranmac19/... 06.04.
- niin se vaan on 15.03.
- Oon lastenhoitaja :D 19.02.
- [Ei aihetta] 07.02.
- iltalehden horoskooppi 02.01.
- [Ei aihetta] 01.01.
- Hauskaa ja rauhallista joulua kaikille! 24.12.
- [Ei aihetta] 13.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (9)
- ▶ 2008 (63)
-
▼
2007 (70)
- ▶ joulukuu 2007 (3)
- ▶ marraskuu 2007 (3)
- ▶ lokakuu 2007 (10)
- ▶ syyskuu 2007 (14)
- ▶ elokuu 2007 (6)
- ▶ heinäkuu 2007 (15)
- ▶ kesäkuu 2007 (2)
- ▶ toukokuu 2007 (3)
- ▶ huhtikuu 2007 (1)
- ▶ maaliskuu 2007 (2)
- ▶ helmikuu 2007 (7)
- ▶ tammikuu 2007 (4)
- ▶ 2006 (47)