Kerro mulle mite muka pystyis unohtaa,
miten tää muka tulee välii, tää on vaan runoutta.
Meil oli hetkemme ja lupaan muistaa ne,
kuva meist yhdessä, tauluun ikuistan sen.
En pyydä maailmaa sulta tai kuuta taivaalt,
oon sua varten tääl seison täs paikallaa.
jotain niin painavaa kun en pois sua päästä saa.
Vuodet vaa vierii ja mietin millon sut nähdä saan.
Mut se ei taida tapahtuu,
miten uskallan enää kehenkää rakastuu?
Muistot palautuu, tie mun edes avautuu,
päämäärä tunteille on enää avaruus.
Koska sä oot muisto, kuva mun silmissä,
etkä sä hymyile, vaan söpösti irvistät.
Ja se on ainoo hyvä asia täl filmillä.
Sä olit oikees,
siit ettei suhde kanna.
Annan ittestäni kaiken mut tää on ni vaikeet.
Sä olit oikees,
olitte oikees,
mokasin, satutit ja sä rakastuit toiseen.
Sä olit oikees,
sä olit oikee
mulle jäi tää tunne, sattuu nähä kun sä pois meet.
Sä olit oikees,
rakastuin toiseen.
Poika sä sait mun sydämeni sulle tikittää,
enkä ikinä ois tehny sitä mitä mulle teit.
Ja mis me oltais nyt, sitä ei tiedetä,
oisko asiat hyvin vai todella pielessä.
Eikä millään pahalla joo moikataan kun tavataan,
mut tiedä se, et tääl on joku joka rakastaa,
ja tekee mitä vaan sun puolesta,
vuosien pääst, tai jo heti huomenna.
Kunnes erottaa meidät kuolema,
mä tein sen virheen et rakastuin näin nuorena.
Kumpa kulta saisin olla vielä kerran sun kaa,
rakastaa sua ja huutaa se äänee,
mut mitä mä tääl teen, sä et oo tääl ees..