IRC-Galleria

Elämäni peruskallio siirtyi ilmavoimiin.
Lepää rauhassa rakkaani

"jokaisella on oikeus omaan henkilökohtaiseen helvettiinsä eivätkä helvetit ole vertailukelpoisia"

-jk-v, aka äiti.

Yksi meistä poissa.
Hyvää matkaa Katili, olet aina ajatuksissani.

Rolling stones: Ruby Tuesday

She would never say where she came from
Yesterday dont matter if its gone
While the sun is bright
Or in the darkest night
No one knows
She comes and goes

Goodbye, ruby tuesday
Who could hang a name on you?
When you change with every new day
Still Im gonna miss you...

Dont question why she needs to be so free
Shell tell you its the only way to be
She just cant be chained
To a life where nothings gained
And nothings lost
At such a cost

Theres no time to lose, I heard her say
Catch your dreams before they slip away
Dying all the time
Lose your dreams
And you will lose your mind.
Aint life unkind?

Goodbye, ruby tuesday
Who could hang a name on you?
When you change with every new day
Still Im gonna miss you...

Mä tiedän tiedät sen, mut sitä siedä en,
totuutta kiellä en, sä aiot niellä sen.
Sä tiedät tiedän sen, mut sitä siedä en,
kun mun on paha olla, sun on paha olla.

noin kolkyt päivää kolkyt yöt mua kakstoist kertaa vuodes syö
mä kerroin sulle huolet työst, kiersin sun kaa suomee myös.
Ei kelvannu puolet vaan ryöstö vaadit kaiken ja yök.
Nyt mun on paha olla, sun on paha olla.

Meni tuntei päivii viikkoi mä löysin susta vikoi,
löysit musta liikoi vikoi iskit mun rintaani kiiloi
ja nyt me etitään piiloi: naiset kieroi miehet sikoi,
mun on paha olla, sun on paha olla.

En enää tiedä onko, tässä nyt mitään järkee,
kumpikaan ei puhu vaan soittaa suutaan.
Molemmat on niin loppu ei täs oo mitään järkee.
Mun on paha olla, sun on paha olla.

Hei kulti, kulti miten me tähän tultiin siitä kun tunti, tunti
yhdes tuntu sekunnilt, tähän et kumpiki on lähdössä eri suuntiin
just mun tuurii et meidän neliöst tuli rubiikin kuutio.
No joo kylhä meil meni hyvin mut sit sä tyrit ja mä tyrin
ja hommat keitti yli ja sylistä hypättii ettiin syyllistä kuinka tyypillistä.
Mun on paha olla, sun on paha olla.

En enää tiedä onko, tässä nyt mitään järkee,
kumpikaan ei puhu vaan soittaa suutaan.
Molemmat on niin loppu ei täs oo mitään järkee.
Mun on paha olla, sun on paha olla.

Mä tiedän tiedät sen, mut sitä siedä en,
totuutta kiellä en, sä aiot niellä sen.
Sä tiedät tiedän sen, mut sitä siedä en,
kun mun on paha olla, sun on paha olla.

he-heei, he-heei nyt mä lähden menemään
e-eei, e-eei en aio jäädä tänne näin
en aio katsoo taakse päin, ovi kiinni sinne jäi
Nyt mut on hyvä olla, sun on hyvä olla.

En enää tiedä onko, tässä nyt mitään järkee,
kumpikaan ei puhu vaan soittaa suutaan.
Molemmat on niin loppu ei täs oo mitään järkee.
Mun on paha olla, sun on paha olla.

En enää tiedä onko, tässä nyt mitään järkee,
kumpikaan ei puhu vaan koittaa huutaa.
Molemmat on niin loppu ei täs oo mitään järkee.
Mun on paha olla, sun on paha olla.


Erobiisi
by Kapasiteettiyksikkö

"Moi, missä oot?"
"Kännissä", kuuluu vastaus.
Missä muuallakaan minä olisin tähän aikaan vuodesta, mietin itsekseni.
"Entä huomenna?"
"Krapulassa. Se on vähän etelämmässä. Kuuma ja tuskainen paikka, lähellä Saharan autiomaata."

F60.6 Estynyt persoonallisuus
Persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia jännityksen, pelon, epävarmuuden ja alemmuuden tunteet. Henkilön läheinen tuttavapiiri on suppea, hän kaipaa lakkaamatta hyväksyntää ja kiintymystä, on yliherkkä hylkäämiselle ja arvostelulle ja pyrkii välttämään tiettyjä toimintoja liioittelemalla jokapäiväisiin tilanteisiin liittyviä mahdollisia vaaroja tai uhkia.

Luulen että ihmiset olivat ennen onnellisempia. Ainakin näytti siltä.
Nykyään lapset pakotetaan nauramaan ja näyttämään iloisilta.
Mattias, 6 v

Bella, s. 20.07.2005 on Rautahauva (22.06. - 23.07.)

Ei se ny niin kauhiaa oo, vaikka joskus joutuu kotuakin johonki lähtemähän. Älä läähätä autos niin, että penkit kastuu. Koita kattella maisemia, voihan sielä matkalla näkyä vaikka kuinka komeeta koiria. Saat sitte perillä merkata oikein lorottamalla. Joskus taas kotiakkin palatahan, kyllä se siitä iloksi muuttuu.

Neljältä aamuyöllä vastapäisen kerrostalon
seinässä palaa valoja keittiöiden ikkunoissa.
Mikseivät ne perkeleet nuku ja anna töitään
murehtivan valvoa rauhassa? Puoli kuudelta
ne valot sammuttaa kuin ilkkuakseen töihin
valmistautuvaa, eikö ne ymmärrä että järki
luhistuu jos yöt kukkuu ja päivät vaan nukkuu?

Luonnevika on tila kiva, kun asemansa vihdoin oivaltaa.

Tyhmyys ja pelkuruus paisuvat kuin kulkutauti,
ne vaan valittaa vaatimuksistaan. Palaverista
toiseen pauhaa sama laulu, niinkuin tässä olisi
helppoa kenellekään. Miksei ne nää kuinka loppu
mä jo oon? Jos teen vielä yhdenkin toisen työt,
musta alkaa paistaa pimeys läpi.

Luonnevika on tila kiva, kun asemansa vihdoin oivaltaa.

Lounashetki ja lasagne lähikaupasta, ettei aika kulu
ravintolassa laskua odotellessa. Homeelta haiseva
mummo kiilaa jonossa. Eikö sekään saatana tajua
että maksan senkin eläkkeen?

Kiire, kiire tuomita ja olla parempi ettei paljastuisi
olevansa alempi. Jos ne vain tietäisivät miten heikoilla olen,
jos paljastuisi että kova vain kuoreltani olen.

Luonnevika on tila kiva, kun asemansa vihdoin oivaltaa.

Nainen mutisee ja huitoo kiivaasti, syljeksii kuivin suin,
kavahtelee. Mullakin kuivaa suuta, ja jos nappaisin vielä
yhdenkin, ehkä huitoisin minäkin. Ne syö nappejaan
päästääkseen ylös pohjaltaan, minä nappaan pinnalla
pysyäkseni. Voi ristus, ei kai mulle ole tulossa niiden vika?

Luonnevika on tila kiva, kun asemansa vihdoin oivaltaa.

Mies pulisee ja kiskoo paksuja tuppoja hiuksistaan ohikulkeissaan,
minä käännän katsetta ja tyrmistyn. Eikö mielenvikaisiin saada
rotia ollenkaan? Kotiovella käsi etsii avainta taskusta, kourani
täyttyy hiuksista. Ristus, ei kai mulla ole sama vika?

Luonnevika on tila kiva, kun asemansa vihdoin oivaltaa.

Mies pyytää rahaa muka bussilippuun, mutta kun sillan alle ei
ole pysäkkiä. Jätän juopon hyysäämisen muille. Aamuyöllä
nappaan neljännen rauhoittavan ja maitomukillisen viskiä.
Ristus, vaivaako mua joku vika?

Luonnevika on tila kiva, kun asemansa vihdoin oivaltaa.

Lopulta alkaa loma. Nyt on elämä ja aika oma, mut enää
ei pääse sängystä, jäljellä ei oo yritystä. Voi luoja, vihdoin mä
oon rikki. Kovis makaa lattialla ja vain itkee. Kun ei enää voi
niin lopulta saa olla se ihminen jota on paennut. Ristus miten
helpottaa myöntää että tämä tila vapauttaa.

Luonnevika on tila kiva, kun asemansa vihdoin oivaltaa.



Jari Sarasvuo - Hullut mielenterveyden puolesta