IRC-Galleria

Lumikki, kääpiö ja hirviö olivat juhlissa ja he kinastelivat siitä, kuka on kaunein, pienin tai rumin. Tarjoilija kuuli heidän puheensa ja hän meni sanomaan heille, että "tuolla nurkan takana on silminnäkijä, menkää sen luo".

No, Lumikki meni sinne ja kului tunti, kunnes hän tuli sieltä iloisena "Joo kyllä, minä olen maailman kaunein ihminen".

Seuraavaksi meni kääpiö. Hänelläkin meni tunti ja tyytyväisenä kääpiö sanoi, että "kyllä, minä olen maailman pienin ihminen".

Sitten meni hirviö. Vierähti tunti, toinen ja kolmaskin... Hän tuli vihaisena takaisin huutaen: "Kuka helvetti on Johanna Tukiainen?!?"

Kun luet tämän viestin, vietä muutaman minuutin hiljaisuus heille, ketkä menehtyivät Kauhajoen ampumakohtauksessa. Kun olet viettänyt hiljaisuutta, kopioi tämä viesti ja lisää se omaan päiväkirjaasi. Menehtyneet ansaitsevat hiljaisuuden.

Etsi yhteisö joka kuvaa minua parhaiten, linkitä se sitten tähän, kopioi omaan päiväkirjaasi, ja katso mitä muut ajattelevat sinusta!


Ystäviä ei jätetä
Suomenlapinkoirat
Luontoa ei roskata!
Sonata Arctica
Varattu... <3
Pöytä kolmelle
Kaikki riippuu asenteesta

Siinä tärkeimmät ;)

Ja TAAS kipiänä prkl... :S Onneks sain huomisen töistä vapaaksi ni ei sentis rehkiä tartte...ja pitääpä muutenki koittaa ottaa ny rennommin, ettei lauantain suunnitelmat mee pieleen... ;) Sen verran harvoin kumminki tulee käytyy missää..

Plääh tänään tullu sairasteltuu pahemman kerran pitkään aikaan... :( Toivottavasti huomenna edes menee ohi...että pääsee terveenä sit töihin.. :p

Finnairin "päteviä" virheraportteja...

Jokaisen Finnairin lennon jälkeen koneen kapteeni kirjoittaa virheraportin, jos lentokoneessa on ollut jotain vikaa. Virheraportti annetaan mekaanikoille, jotka huoltavat koneen kuntoon. Kun vika on korjattu, mekaanikot kirjoittavat raportin kääntöpuolelle, mitä he ovat tehneet, ja lentäjät lukevat merkinnät ennen seuraavaa lentoa.

Kukaan ei voi väittää, että huoltohenkilökunnalta puuttuisi huumorintajua.
Lukekaa vaikka nämä aidot merkinnät, jotka Finnairin lentäjät ovat tehneet vioista ja mekaanikot niiden korjauksista. Uskokaa tai älkää, kyseisen yhtiön koneet eivät ole kuitenkaan koskaan joutuneet vakavaan lento-onnettomuuteen.

O = Ongelma lentäjän ilmoittamana.
V = Vastaus mekaanikolta.

O: Vasen sisäpyörä pitäisi melkeinpä vaihtaa.
V: Vasen sisäpyörä melkeinpä vaihdettu.

O: Koelento sujui muuten hyvin, mutta automaattinen laskeutuminen oli melko raju.
V: Tähän koneeseen ei ole asennettu automaattista laskeutumisjärjestelmää.

O: Potkurin numero 2 voitelujärjestelmä on epäkunnossa.
V: Potkurin numero 2 voitelu toimii. Potkurien 1, 3 ja 4 sen sijaan ei.

O: Jokin ohjaamossa on irti.
V: Jokin ohjaamossa kiinnitetty paikalleen.

O: Tuulilasissa on kuolleita hyönteisiä.
V: Elävät hyönteiset olivat päässeet loppumaan.

O: Automaattiohjaus laskee lentokorkeutta 200 jalkaa, kun korkeuden pitäisi lukittua.
V: Minkäs minä sille täältä maasta käsin voin.

O: Vuodon merkkejä oikeassa laskeutumistelineessä.
V: Merkit poistettu.

O: Radiolaitteistossa uskomattoman kova ääni.
V: Ääni laskettu uskottavalle tasolle.

O: Kitkalukko lukitsee kaasukahvan paikalleen.
V: Ehkäpä lukko on olemassa juuri siksi...

O: Arvelen, että tuulilasissa on särö.
V: Arvelen, että saatat olla oikeassa.

O: Moottori numero 3 puuttuu.
V: Moottori löydetty oikeasta siivestä lyhyen etsinnän jälkeen...

O: Lentokone käyttäytyy hassusti.
V: Lentokonetta käsketty ryhdistäytymään, lentämään kunnolla ja olemaan vähän vakavamielisempi.

O: Tutka mörisee.
V: tutka ohjelmoitu puhumaan selvästi.

O: Hiiri ohjaamossa.
V: Kissa asennettu.

"Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse.
Hän ryömi ympäriinsä etsien lasejaan, kyynel silmissään.
Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä."

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2) tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin
se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

Tyttö kysyi pojalta onko
hän nätti? Poika vastasi
ei. Sitten tyttö kysyi
pitääkö poika hänestä?
Poika vastasi ei.
Viimeiseksi hän kysyi;
itkisikö poika jos hän
lähtisi? Poika vastasi ei.
Kyyneleet nousivat tytön
silmiin, hän kääntyi pois
päin, mutta poika tarttui
häntä kädestä ja sanoi:
Sinä et ole nätti, olet
kaunis. Minä en pidä
sinusta, minä rakastan
sinua. Minä en itkisi jos
lähtisit, minä
kuolisin.