Me tytöthän tehtiin kahestaan ihan ite oma kokko ja sitten poltettiin se tervaleppä siitä sen kokon yläpuolelta. Että tehkääpä perässä.
Me oltiin molemmat taas muututtu. Siitä oli tullut vahvempi, paljon vahvempi. Olin onnellinen sen puolesta. Musta, musta taas oli tullut heikompi, vaikka aina ennen olin ollut se vahvempi osapuoli, ainekin musta tuntuu siltä, sillä mulla oli aina se itsevarmuus ja siltä taas sitä puuttui hiukan. Huomattiin ehkä molemmat taas se, että meillä ei ole paljoo mitään yhteistä. Silti aina kun ollaan yhdessä niin nauretaan ja se on mun mielestä tärkeintä. Ja kuitenkin, kaiken tämän jälkeen ja kaikkien niiden menneiden vuosien jälkeen mä rakastan sitä tyttöä edelleen niin valtavasti.
Sellasia ne serkut on.<3