IRC-Galleria

Toi puu liikkuu tosi paljon, tai siis huojuu, se kaatuu vissii iha just. Eli ulkon tuulee, hyi. Toivottavasti en jäädy. Ja voi vittusaatana toivottavasti ehdin junaa, kerranki. Tiäks jos tapahtus sellanen pieni ihme, once in a lifetime. Sellasiiki sattuu, mut niit sattuu oikeesti vaan sen kerran, eikä uutta tilaisuut tuu eikä anneta. Auts, sattuu sellane.
Nään yhtä tyttöö tänää, sitä on jo ikävä, ei olla nähty... must tuntuu, et aikoihin. Sellanenki sattuu, koska se on mulle yks tärkeimmist, siks se sattuu.
<2

Ulkon on sateist, ei aurinko paista. Kesä on harmaa, vaik se sais olla jotain muut.

Me tytöthän tehtiin kahestaan ihan ite oma kokko ja sitten poltettiin se tervaleppä siitä sen kokon yläpuolelta. Että tehkääpä perässä.
Me oltiin molemmat taas muututtu. Siitä oli tullut vahvempi, paljon vahvempi. Olin onnellinen sen puolesta. Musta, musta taas oli tullut heikompi, vaikka aina ennen olin ollut se vahvempi osapuoli, ainekin musta tuntuu siltä, sillä mulla oli aina se itsevarmuus ja siltä taas sitä puuttui hiukan. Huomattiin ehkä molemmat taas se, että meillä ei ole paljoo mitään yhteistä. Silti aina kun ollaan yhdessä niin nauretaan ja se on mun mielestä tärkeintä. Ja kuitenkin, kaiken tämän jälkeen ja kaikkien niiden menneiden vuosien jälkeen mä rakastan sitä tyttöä edelleen niin valtavasti.
Sellasia ne serkut on.<3

Joku sellane Tenavaleiri on niin ku ohi nyt. Joo, arvet jäi, henkiset traumat on pahimpia.
Miksi lapset eivät vain tajua, kun sanoo kerran? Tai toisen kerran? Tai kolmannen? Neljännen? Viidennen? Kuudennen?.... Voisin jatkaa numerolistaa niin pitkään kuin jaksaisin kirjoittaa, nää on taas näitä "pohjatonkaivo"-juttuja U know. Ja osalla niistä hankalimmista penskoista oli erittäin iso ego verrattuna siihen, kuinka pieniä ne vielä oikeesti oli, melko huolestuttavaa, mutta ihan ku välittäisin.

On tällainen sateinen päivä, voihan ei. Okei, eka oli kaunista ja oltiin sukujuhlis, jes. Tuskane päivänalotus, herätyskin oli aivan liian aikaisin. Okei ja sitä edellisenä päivänä oltiin Särkännimes ja.. ja... En mä muista. Mut sit aineki päähän särki.
Ja nyt sataa ja sataa, kaiketi. Ainekin niin mulle kerrottiin.

Yyhyy, ulkona sataa. :'<

Joo, dataan heti kun herään, mutta herätessäni olin onnellinen ja tunsin itseni prinsessaksi(Wooooot). Ehkä se johtui siitä yhdestä, joka heräsi kylläkin ennen minua, mutta antoi minun melkein nukkua vielä, ei sillä niin väliä. Mutta ulkona ei paista aurinko, nyyyh. Voihan paska. Ehkä ehdin vielä jääkaapille, ennen tuota toista ja ainahan siellä on hedelmiä, marjoja ja vihanneksia, niihinhän miespuoleiset eivät tahdo koskea, kun nehän terveellisiä tuppaa olemaan.

Se oli se 11.6.-07 se oli sellanen päivä, että oli tosi kuumaa. Ja sitten junassa oli aika ahdistavaa, mutta päästiin silti Eevan kanssa Pasilan asemalle. Siitä lähdettiin kävelemään kohti määränpäätä. Ja siinä se sitten aukesi meidän eteemme.....: Helsingin jäähalli. Annoin pulloni paikalliselle Helsingin jäähallin pullomummolle, joka kiitti minua ja painui kerjäämään jostain lisää pulloja, wipii. Sitten mentiin pää ovelle, itseasiassa pääovea ei ihan näkynyt, koska jotkut olivat tulleet ennen meitä. Mutta jotenkin siinä kävi niin, että pääsimme sisään. Hui, sitten ostin ehkä hienoimman paidan ikinä (Eevalla ei ollut varaa, koska olin juuri vienyt hänen viimeisetkin rahansa. :'<). Sitten löydettiin paikat, jotka olivat erittäinkin hyvät, josta saamme kiittää sellaista kilttiä poikaa, joka hankki meille liput. Sitten tuli joku surkea lämppäri, joka sai meidät harkitsemaan itsemurhaa. Mutta sitten ne lopetti, thank God. Sitten jotkut ISOT miehet sääti siellä lavalla jtn ja sitten lavalle astui KORN<3 ja sitten ilta vain parani paranemistaan. En muista ihan kaikkea, taisin olla niin otettu, aivan huumaantunut.<3

Ikävä, en tiedä mitä, mutta on. Ja kova ikävä, vaikken tiedä, mitä kaipaan, kaipaan sitä silti kovasti. Ehkä sitä kaikkee vanhaa ja tuttuu, mikä oli ja meni. Ei, en mä usko... Jotain muuta. Ehkä joku kertoo, jos odotan hetken, tai päivän, tai kuukauden, tai vuoden tai koko mun elämän. Mä odotan, jään venaa. Itse en sitä keksi, pää on tyhjä. Ehdotuksia?

Nukuin. Ja sitten heräsin ja sitten paisto aurinko ja oli ällöttävän kuuma ja meinasin tukehtua. Sitten siinä mun vieressä oli vielä sellanen patteri, joka tais olla täysillä, koska se lämmitti kamalasti, oli varmaan 101974209730467 astetta. Nyt se on tupakalla.
Mulla ei ole aamiaista, vaikka se on se ainut ateria, minkä jaksan päivässä syödä, mutta sekin ilo vietiin, koska joku ehti jääkaapille ennen minua, itku. Ehkä menen syömään mun pakastetut ananakset, hui.
Semmosta se kesä joskus.<3