IRC-Galleria

Muutaman kaakaomukillisen ja perunapiirakan jälkeen on hyvä istahtaa raastavan koulupäivän jälkeen koneelle, kirjoittamaan turhanpäiväisiä valituksia elämästä ja myöhemmin viimeinkin saattaa loppuun se erittäin "kiinnostava" fossiiliesitelmä. Omapahan oli mokani valita fossiilit aiheeksi, jeejee.
Mut anyway. Viikonloppu on ollut enemmän tai vähemmän kamala, sillä olen tehny jotakin mitä en koskaan uskonut tekeväni: kommentoin vapaaehtoisesti puolituntemattomalle. Nooh, muutamaa nolausta myöhemmin voin sanoa että olo on enemmän helpottunut kuin piinaantunut, sainpahan jonkun asian pois harteiltani. Tässä välissä voisin hakea vielä kolmannen perunapiirakan...
Jees. Eiköhän minulle kommenttia tule tänään (tai huomenna kello kahden aikoihin AAMULLA). Saas nähdä nukunko kunnolla vai en... ajatuksissa pyörii jotain aivan muuta kun koulussa opiskelu, ja koeviikkokin lähenee... taas...

Päätä särkee
-Henna-

Mahtavaa ja hienoa! Musikaalinäytöksiä ei enää ole, olen vapaa sittenkin harjoituksista! Vaikka tosin surullisen mielenhän se jättää, opin tuntemaan sen verran uusia ihmisiä ja kyllähän sitä näytelmäharjoituksissa ja itse näytelmässäkin nauroi useampaan otteeseen. Näyttelemisessä kun hauskinta on luoda uusia ihmissuhteita, en voi sille mitään että minua kiehtoo erilaiset ihmiset, joten ystäväpiirinikin on melko laaja, mahtavaa, hienoa.
Harrastuksien osalta olen löytänyt uudestaan harrastuksen, jonka hautasin kehtoonsa monia vuosia sitten ikävien tapahtumien vuoksi: partio. Ainoa vaan että en tiedä miten sinne voisi hakea ext ext.. täytyypi vain yrittää tehdä asian suhteen jotain. Niin, bassoa olen alkanut taas aktiivisesti soittamaan (itseni riemuksi, muiden ei niin riemuksi). Täytyypi vähän treenailla, että saisi sen ihmelapsi tittelini takaisin.. en minä kai turhaan sitä musiikkistipendiä saanut, ehkä, ehken, ehkä.
Näin tuossa yksipäivä kauniin auringonlaskun ja harmittelin kun ei ole vieläkään sitä kameraa. Piirtämisen ohella kun haluaisin valokuvaillakkin suomemme kaunista luontoa. Muilta osin on hieman masentunut olo, kun ei saa mitään niin tehtyä.. kokoajan yrittää kaikkea mutta.. asiat jää vain kesken. Nyttenkin pitäisi lukea ruotsin sanakokeisiin mutta well... voin vaan kysyä itseltäni: Skulle du kanske kunna? vastaus on: nej. Yllättäen pärjäsin siitä koeviikostakin melko hyvin, en sittenkään vaihda amikseen (miten edes saatoin ajatella asiaa) joo. Kyllä nyt täytyy patistaa ittensä lukemaan mutta ensin keittämään kahvia.

Jumalan siunausta (kyllä se kesä kohta tulee)
-Henna-