Tuntuu, kuin miun elämä junnais semmosessa slow-motion vaiheessa, kun kaikki tapahtuu niin perkeleen hitaasti. Kun jokin asia tehdään, niin Suomessa se sitten tehdään.
Mutta ei. Ensin ehdotetaan, onkohan tämä nyt ihan ok, sitten sen jälkeen vähän pohditaan ja keskustellaan, onko tämä nyt varmasti paras vaihtoehto, sitten soitellaan ympäri kyliä kolmansille ja neljänsille osapuolille ja varmistetaan asia ja sen jälkeen vielä kysellään ja mietitään ja sitten tehdään päätös. Ja senkin jälkeen vielä ollaan epävarmoja, meniköhän tämä nyt näin.
Kyllä elämä osaa olla vaikeaa. Näiden pitäis oppia tekemään asiat itse. Tuntuu, kuin oisin joku 10-vuotias penska jossain häkissä enkä osaa tehdä mitään itse tai päättää omista asioista. Täällä on tapana soitella kavereiden vanhemmille että: "Lapsenne on nyt täällä meillä vähän pidempään.".
Argh, tarvitsen spontaaneja ja nopeita ratkaisuja ja jotain toimintaa. En jaksa jahkailla ja pohdiskella jotain päivänselviä asioita. On se ihan kiva tietää kuukautta aiemmin että sinä ja sinä päivänä vedetään kännit.
Huhhahhei ja hurraa vaan.
RiGu