IRC-Galleria

Jälleen näitä unentyyppisiä hassutuksia.

Oli ilta. Savukkeeni paloi himmeästi pimeällä kadunkulmalla lähellä lyhtypylvästä. Kaikki oli mustavalkoista, vain punaiset sävyt erottuivat selkeästi mustavalkoisesta taustasta. Vedin savukkeestani syvän henkäyksen ja puhalsin ulos. Savu, ah ihana savu. Päälläni oli pitkä musta takki, musta paita ja mustat housut. En tienny miksi seisoin juuri siinä, missä seisoinkin, mutta tiesin odottavani jotakin. Aika ei tuntunut liikkuvan lainkaan. Ympärillä ihmiset seisoivat paikoillaan, ilman eleitä tai väriä, kokonaan valkoisina. Odotettuani hetken kuului kaahausta, pitkä musta limusiini ajoi viereen, ikkuna aukeni puolilleen. Sisällä istui mies, josta ei näkyny muuta kuin hänen varjostetut kasvot. Mies heitti ikkunasta ulos käsiaseen. Auto ajoi tiehensä ja noukin aseen. Hetken kuluttua aika taas kulki matkaansa eteenpäin. Miksi otin aseen, kuka tämä aseen heittäny mies oli. Tämä oli toissijaista, koska tiesin nyt, että minulla on tehtävä. Kävelin viereiseen kerrostaloon. Kerrostalo sijaitsi Le amour nimisen kadun varrella. Numero 7 - onnennnumeroni. Astuin sisään. Kävelin portaat ylös, nortti huulissanu hehkui hehkumistaan kun tasasin hengitystäni. Portaat jatkuivat pitkään, kunnes tulin oven luokse. Talossa ei tuntunut olevan muita ovia, erikoista. Poistin tälläiset pohdinnat mielestäni ja avasin oven. Ovi oli punainen ja siinä oli jonkinsorttinen kuva. Sisään astuttuani keuhkoni täytti savukkeen ihanan aromin sijaan toinen tuoksu: kuoleman tuoksu. Kävin peremmälle. Keskella huonetta johon astui oli sänky ja sängyssä makasi mies peitto kokonaan yllään. Hän hengitti. Otin aseen tähtäsin, kävelin lähemmäs jotta saisin nähdä kenet minä lähettäisin pois tästä kamalasta maailmasta. Revin peiton pois miehen yltä, ja näin itseni. Mokoma kopioija... Ammuin *BANG*. Olin yltä päältä veressä. Istuin ruumiin viereen. Sängyn vierellä oli yöpöytä jonka päällä oli kirja. Katsoin kirjaa, mutten saanut selvää mitä siinä luki. Hetken kuluttua näin itseni yläpuolelta ja katsoin kun asetin aseen pääni kohdalle ja painoin liipaisimesta... Kaunis näky. Heräsin.

Elikkäs, eräänä iltana lievässä maistissa tuli sekoiltua, näemmä sekoilu tarttui uniinikin. Tässä siis tiivistelmä taannoin nähdystä unestani.

Olin ulkona, taivas hohti punaisten ja sinisten sävyjen loisteena kirkkaampana kuin halogeenilamppu.
Kävelin tiellä, jolla en ole koskaan ennen kävellyt, vaikka olinkin kotikaupungissani. Ainakin niin halusin kuvitella. Kävelin jonkin matkaa, kunnes horisontissa alkoi erottua jonkinsorttinen rakennus. Se oli valtava. Paikalle päästyäni huomasin paikan olevan tehdas, vaikka mitään tehdastoimintaa siellä ei ole harjoitettu sitten ties milloin. Päätin astua sisään ja katsella, miltä tämä tehdas näyttäisi sisältäpäin. Ovea kokeillesani, se aukeni itsestään. Aloin epäillä jotain, mutta jostain syystä ei ollut sellaista vaaran tunnetta. Tehtaan sisus oli koristeltu todella macaabereilla koristeilla. Seinillä verta, irtopäitä, luunkappalaita ynnä muuta sen sellaista. Valaistus kuitenkin oli mitä kirkkain. Seinillä oli myös jonkinsorttista grafiittia, mutten saanut selvää niistä. Hetken käveltyäni ja tarkkailtuani tehtaan sisusta päätin kääntyä takaisinpäin, mutta en enää tienny missä olin. Valot muuttuivatkin yhtäkkiä punaisiksi tai himmeni hyvin vähän valaiseviksi valoiksi. Pelko oli läsnä. Kuulin askeleita ympäriltäni, kuin minua saarrettaisi. Askeleet olivat hyvin metallisen kuuloisia, kolinaa kilinää ja kopahduksia. Otin syvän henkäyksen, ja totesin "taas sitä mennään". Ja kuin tyhjästä armeija robottisia taistelunukkeja oli kaikkialla mihin ikinä katsoinkin, paitsi allani. Jostain kummasta tempaisin sitten uudet kung-fu vetimet ja lähdin mätkimään robotteja. Koitin paeta samalla kun pistin kiperää potkua tappajarobottien metallipersuksiin, mutta turhaan. Jonkin aikaa paettuani, robotteja ei enää ollut missään. Kuului uusia ääniä: murahduksia, ärjähdyksiä ja tassuen tepsuttelua. Jotain isoa oli tulossa, mutta mitä? Tehdas yhtäkkiä muuttuikin metallilaatikkoviidakosta tasaiseksi alustaksi. Edessäni seisoi karhu. Sen silmät hohtivat punaisina kuin veri, ja sen karvat olivat pikimustat kuin varmaan sen IKUISESTI PIMEÄ SIELU, mutta sen kynnet. Ne olivat haarukoita ja veitsiä, hyvin hämmentävää. Karhu sitten puhui, sanoen "HERÄÄ SUN PITÄÄ MENNÄ TÖIHIN!?" ja lähti tämän jälkeen pikaiseen syöksyyn. Koitin väistää, mutta jalkani olivatkin joutuneet yhtäkkiä ilmestyneeseen juoksuhiekkaan. Karhu oli vieressä, tirpaisin sitä naaman, ja yhtäkkiä - heräsin.

Ilmeisesti faija oli unohtanut, että en enää ole töissä, ja pelkäsi että myöhästyisin töistä jos en heräisi. Kiitos tästä isi kulta....

yöllä oli kivaa käydä ulkona.

Tänään oli päivä. Aurinko alkoi paistaa klo 10 aikoihin. Päivä on tuleva aurinkoinen.

Aloitin tänään sodan Kaalon kanssa!.

Eli:
Listaa seitsemän laulua, joista tällä hetkellä pidät. Genrellä ja lyriikoilla ei ole väliä, eikä haittaa vaikka laulu ei edes olisi mitenkään hyvä, kunhan itse saat salaista ja kieroa mielihyvää/nautintoa siitä. Kopioi nämä ohjeet omaan päiväkirjaasi/blogiisi/journaliisi niiden seitsemän laulun kanssa. Nakita sitten seuraavat seitsemän henkilöä nähdäksesi mitä he kuuntelevat.

1. Katatonia - Sweet Nurse
2. Opeth - The Leper Affinity
3. Chimaira - Power Trip
4. In Flames - Ordinary Story
5. Kingston Wall - Shine on me
6. Tool - Parabola
7. Infected Mushroom - Dancing With Kadafi

teksie
LarCorps
KalleAnkka
Qtis
Hitan
exico
FakeFist