"-- Aivan niin, kettu sanoi. Nyt sinä et ole minulle muta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikku poikaa. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa ... --"
"--Kaikki kanat ovat samanlaisia, ja ihmiset samoin. Ikävystyn vähitellen. Mutta jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi. Oppisin tuntemaan askelten äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut. Muut askeleet saavat minut ryömimään maan sisään. Sinun askeleesi kutsuisivat minua kuopastani kuten ihana soitto. Ja katso! Näetkö tuolla vehnäpellot? Minä en syö leipää. Vehnä on minulle tarpeetonta. Vehnäpellot ovat minulle yhdentekeviä. Ja se on murheellista! Mutta sinulla on kullankeltaiset hiukset. Olisi ihanaa kun kesyttäisit minut! Vehnä, joka on kullankeltaista, muistuttaisit minua sinusta. Ja rakastaisiin tuulen suhinaa vehnäpellossa... --"
"--Silloin ymmärrät, että omasi on aivan erilainen kuin kaikki muut maailmassa.--"
"--Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydmellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.--"
- Antoine De Sain-Exupéry, Pikku Prinssi
Joskus löytää ajatuksilleen oikean tavan ilmaista ne, onneksi toisilla on taito sanoa ne puolesta.