neljä seinää nurkista
vetävät yhtä tuulta
huojuva heinä kurkistaa
pientareella kahta puolta
matkasta tulee
matksata tulee pitkä
kramofonin neulaa kiertää sama ympyrä
he eivät enää hengitä samaa ilmaa
he eivät hengitä enää milloinkaan
neljä suuntaa tuulista
jaksavat tarinoida
eihän öljyä voi sulista
hetkessä haravoida
yö aika päättyy
muttei se pääty aamuun
jää levy odottamaan
puolenvaihtajaa
he eivät hengitä enää samaa ilmaa
he eivät hengitä enää milloinkaan