Sairasloma vaan jatkuu. Nyt on vudenloppuun. Masennus vain ei ota helpottaakseen. On vain koko ajan paha olla. Onneks paino ei enää ole tippunu vaan nyt on jumittunut samaan. Nyt hopa pystyy syömään hieman paremmin mutta ei vieläkään niin hyvin ku toivois.
Ystävän pois lähtö riipaisi todella kovasti. En olisi uskonut.
Ja kun ihminen on herkimmillään niin sitten tuntuu että kaikki kaatuu niskaan. Elää kaiken mennee paskan uudelleen, ja uudeleen, ja uudelleen. Kai tämä on läpikäytävä ennen kun voi parantua ja oli helpottua.
Mutta edelleen elän vain päivä kerrallaan ja katson vain iltaan.
Uusimmat blogimerkinnät
- Taas on tehty yksi ihminen onnelliseksi 25.11.
- Izzele... 08.11.
- <3 15.10.
- Elämä rullaa omalla painollaan 15.10.
- Ajankulua, eikä ihan helppoa 13.10.
- Luna ja Musti saa kyl tänään ekstra hal... 08.10.
- Kipeenä edelleen 08.10.
- Tää uusi galleria on huippu 07.10.
- Ajoitus niin osuva... 28.09.
- Kahellaan 19.09.