IRC-Galleria

" Sinä olet kuin suloinen pieni lättäkuno. Mopsit ovat luonteelattan ystävällisiä ja iloisia, mutta rauhallisia ja seurallisia seurakoiria. Mopsi on ihmisraka, mutta joskus aavistuksen myös itsepäinen koira.

Mopsit ovat herkkiä keräämään rasvavarastoja tönäkkään pieneen kroppaansa. Liikuntaa täytyy siis muistaa harrastaa, vaikka sohva näyttäisikin niin kutsuvalta ja suklaa himottaisi!

Mukavuudenhaluisen mopsin persoonallisuus on pureutuntu mm kuninkaallisiin, joilla on tunnetusti ollut runsaasti mopseja. Mopsinainan onkin ihan tavallinen tyttö. Hän on sosiaalien, jalat maassa kulkeva nainen"

http://cgi.mtv3.fi/helmi/testikone/flash.shtml?43

{Hanna- :lta kopsattua

Että näin...

No sen olen aina tiennyt että mopseista tykkään (kimmo ei annan ottaa kissasta pienepää koiraa)

Nyt se on sitten todistettu....

Mutta mutta, joskus vielä haluisin koiraksi sen Dalmatialaisen....

vuodesta 1998 vuoteen 2005

- töitä
- koulua
- tallipitoa
- kaikkea samaan aikaan
- kuussa 1-2 vapaa päivää joista joko ratsastuskisoja tai kissanäyttelyitä kumpikin

-> syömishäiriö -> 2006 painoin 48kg
-> burn out
-> masennus
-> kahden vuoden sairasloma ja alituiset lääkärin syynit


Miksi ihmisen pitää mennä pohjamutia myöden ennen kuin se tajuaa pitää puoliaan, ennen kuin se tajuaa pyytää apua, ennen kuin se osaa arvostaa vapaa-aikaa ja omia rajojaan?

Mese toimii viimein

Saa heittää hevon kenkää webmesel taa vähäks aikaa!!!!!!

Eli miut tavoittaa taas mesestäkin <jännä>

Vois ihminen puhuu myös miule. Mistä tiiän mis mennään jos miule ei kerrota mitään? Jatkaako ponin vuokraa vai ei. Jättää kaveri nyt yksin kävistelee. Tulee mieleen rotat jotka jättää uppoavan laivan, (ei pahalla)


Mutta mutta


Oli aivan mielerrömän hauskaa, uida, saunoa, syödä ja juoda sekä unohtaa työt hetkeks aivan ihanien ystävien parissa.

Mie en vaa vois elää ilman teitä

Ei tää vaan voi olla totta...

Kuukaus pari sitten pesin keittiön maton, laitoin kuivumaan, ja kas se hävis (unohdin tyystin kun ei ollutkaan enää kuivuu) no joka tapauksessa tänään se siten löyty.... Olin ettii Lunan shemppoota kun se oli hävinny.... just ostettu 20€ shamppoo, käytetty kerran ja poissa, täysin poissa. Vituttaa. No sityä ettiessäni löysin tuon kadoksissa olleen maton ja paljon muuta kuivumassa ollutta ja hävinnyttä mein työ vaate komerosta. EI VITTTU. Voitte kuvitella et onko enää puhtaan ja hyvän tuoksusii ku on lojuneet paskasten haalareiden seas.

Mie en vaa jaksa tätä et MIUN tavaroita piilotellaa. Ei siis ikinä Kimmon, vaan aina vaan miun. Ihan ku miun olemassa olo täs talos pitäs peittää ja hävittää miun tavaroita et miun olemassa olo ei näkyis.

... on hyvä syy siivota. Ainakin tulee heitettyä turhat kamat pois ja varmasti ei jää niitä kaipaa.

Samoin on hyvä syy imuroida ja hinkata hammasharjal keittiö...

Miksi ihminen osaa sotkea asiansa?

Miksi ihminen ei ikinä opi virheistään?

Miksi pitää olla niin saatanan paksupää?

Miksi elämä on niin helvetin vaikeaa?

Kui paljon mieluiten olisa kylpyläs lilluu, ku tääl koton nyhjöttää.

Kuin vaikeeta ihmisten on tajuta, et kun olis muutama hassu päivä vapaata, ni vois sen ver kunnioittaa toisen harvinaista vapaa päivää eikä vaan jaksas alituisil kysymyksil pommittaa.

Vahingosta viisastuneena, en siis vapaa päivänä ees pieraise tallin suuntaan. Tulee vaan paha mieli.

Ystävä täyttää 30 ja illan teemaksi on valittu 70-luku (juu ei siin mitään, mut se muoti silloin.....)

No enyway puku tiedos, ajatus miltain valmis... kengät puuttuu ja vähän muuta kivaa

Taas on itselle pistetty haasteita eteen.

Tuli sitten ilmoittauduttua ens kuus järjestettäviin alueseura joukkuemesteruuksiin (vai miten se nyt olikaan)
Eikä siinä mitään, mut luokkan on A:0 ja ite menny vast A-merkin kerran...

paljon harjoitusta, paljon edessä. toivottavasti ei mene aivan poskelleen