IRC-Galleria

Ollaan sitten 10 vuotta yhdessä pyöritty

Nenä tukos, kurkku kipeenä, ääni menny naapuriin.

Tää ei vaan oo yhtään kivaa....

No jospa tää levol menis ohi...

Mitähän sitä sit täks päiväks keksis?

Tänään sitten kotiutui Ransu. Aivan mielettömän hieno luonteinen karvakorva <3

Rakastuin kyö tähän kaveriin aivan täysin.

Oli muuten myös aivan tosi kiva taas nähdä ystävää pitkästä aikaa =)

Kerron mitkä viisi tavaraa (ei asiat, eikä ihmiset) minulle on tärkeimpiä kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Ilmoitan ne viisi henkilöä haasteen lopuksi ja käyn ilmoittamassa haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa.

1. Kimmo
2. Tietokone
3. Kännykkä
4. Käsilaukku
5. SÄNKY!<3

Haastan seuraavat:
annniina-
mmari__
LadyK
Honug
sakene

http://wombi.fi/

Kunnon pesä vauvalle. taitaa mein hajuherne saada tälläsen

Olisi kiva tietää mitä ajattelette minusta, totuuden mukaista siin =)

1. Ensimmäinen sana, joka minusta tulee mieleen.
2. Väri, joka minua muistuttaa.
3. Kappale, joka muistuttaa minusta.
4. Millainen ruoka olisin?
5. Millainen ihmistyyppi minulle sopii parhaiten?
6. Mikä minussa on parasta?
7. Mikä minussa tekee sinut hulluksi?
8. Jos eläisin vuoden autiolla saarella, miten luulet, että selviytyisin?
9. Mitkä kuvittelet olevan viimeiset sanani?
10. Mitä mieltä olet luonteestani?
11. Mikä yhdistää meitä?/mikä on meidän juttu?
12. Olemmeko koskaan riidelleet, miksi?
13. Luotatko minuun?
14. Mitä haluaisit tehdä kanssani?
15. Mitä haluaisit sanoa minulle?
16. Mikä on paras yhteinen muistomme?
17. Huonoin puoli minussa?
18. Kopiothan tämän itsellesi, että pääsen kostamaan?

Pidetään huolta siitä, ettei tule naulanreikiä. Lue koko tämä kertomus aina viimeiseen lauseeseen asti. (Tärkeintä onkin lukea viimeinen lause)

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa, hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulanjokaisena sellaisen päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.

Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: 'Olet tehnyt hienoa työtä poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanotut sanasi jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa. Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin'.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.

Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität ja lisää tämä päiväkirjaasi.
Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän..

Koska luet tätä tekstiä, se tarkoittaa että sinun täytyy kommentoida!
Kommentoi ihan mitä haluat, kunhan teet sen.
Sen jälkeen laita tämä teksti omaan blogiisi ja nappaa kaikki päiväkirjaasi lukevat!!!

Ja juu'u tiedän että luet tätä...

uuden asteen paha olo....

Niin vähän aikaa sai poika viettää aikaa meillä, niin vähän aikaa, mutta niin paljon annoit meille.

Menni saatettiin iki uneen tänään aamupäivällä. Puoli vuotta sitten sairastettu kaviokuume oli jättänyt jälkensä. Eläinlääkärin todettua, että kavioluut olivat käänytneet niin paljon että olivat todella lähellä anturaa ja kavion pohjaa, joten katsoin paremmaksi päästää pojan pois kivusta ja särystä. Näitä muutoksia ei pystytä pärantamaan ja elämä olisi ollut vain yhtä kipuja joka askeleella.
Poika oli sitten loppujen lopuksi niin huonosa kunnossa että jo rauhoitusaine meinasi kaataa pojan ja varsinainen kaato lääke sitten nukutti pojan rauhalliseen uneen syliini. Joten aivan oikean ratkaisun tein ja näin ollen pojan rankka vuosi päättyi autuaammille laidunmaille.

Menni pääsi Tuiskun, Essin ja Ykän sekä muiden rakkaidemme luokse.

Kiitoksia Satulle kuvasta <3