miksi ei ihmiset anna olla rauhassa?
Miksi ihmiset luulevat tietävänsä asioista paremmin kuin asian omaiset itse?
Miksi kukan ei ajattele miltä minusta tuntuu?
Tietääkö kukaan miten kivaa on valvoa yöt, nähdä painajaisia ja yrittää nukkua uni lääkkeillä siinä onnistumatta?
Tuntuu kuin pää räjähtäisi, ja sitten saa kuulla miten väärin on toiminut ja miten muut olisivat olleet paljon oikeammassa.
Voiko kukaan kuvitella miten raskasta on kuulla tuomio rakkaasta ystävästä, kuinka raskasta on tehdä päätös ja kuinka raskasta on nähdä paperilla teksti "lopetettava eläin suojelullisista syistä, mahdoton parantaa"
Jos maksat asiantuntijalle kivan pikavoiton niin totta kai sitä luottaa asiantuijan sanaan, ei sitä siinä tilanteessa epäile, hyvä että omilla jaloilla pysyy järkytyksestä seuratessa rakkaan ystävän kipuja. Luottaa siihen että ammattilainen osaa tehtävänsä.
Sitten kun luottaa, konsultoi useampaa ammattilaista niin silti haukutaan saamattomaksi ja vääriä ratkaisuita tehneeksi.
Voimat ehtyvät, sietokyky madaltuu, miksi aina minulle, mitä pahaa olen tehnyt?
Taistelimme monen vastoinkäymisen läpi, jaksoimme yrittää, ja sitten kun stoppi tulee nii sitten vain haukutaan.
Helppo huudella kun faktoja ei tiedetä.
Nyt tämä mitä seuraavaksi, jaksanko edes siihen asti?