IRC-Galleria

Sibylla

Sibylla

elämä rullaa omia raiteitaan, ei pitäsi hehkuttaa, ettei tipahda taas turhan korkealta...

Jooh et näinMaanantai 30.07.2007 22:44

Lääkäris tuli käytyä ja kotia tulin vaikean masennuksen diagnoosin kanssa... elämää eteenpäin päivä kerrallaan....

Toinen olikin sitten liian hyväSunnuntai 29.07.2007 23:59

Tamma oli mielettömän upea, todella upea. Enkä usko että enää ikinä pääsisin
tuota hienomman otuksen selkään.
Asiaa pähkäiltyäni ja mietittyäni ja itseni tuntien tamma ansaitsee kyllä
miljoona kertaa paremman ratsastajan ja tavoitteellisemman ratsastajan kuin
mitä mie olen.

Tamma on turhan upea kaveri hukattavaksi miun tasoiselle puska ratsuksi ja
kerran vuodessa alue kisojen rassiksi.

Vaikkakin Anita miut nylkee ja mie saan kuulla varmaan hamaan tulevaisuuteen
tästä päätöksestäni ja tulen varmasti tätä katumaan, mutta silti vain tamma
ei tunnu oikealta.

Tää on just tää feel asia mistä puhuin. Eli kaikki vaan ei oo luotuja
toisilleen.

Mie käyn viel Leksaa uudemman ker kattoo Sadetan kans, Toivottavasti saadaan myös ruunasta irti sen mitä se todellisuudes on.

Jos ei sekään sitten ole sitä mitä todella etsin, niin etsintä jatkuu. Toivottavasti ei, koska poika oli kyl niiiin komea ja kultainen.

Ei tää hevosen ostaminen ole helppoa, ei... *AARGH*

Ensimmäinen ehdokas tsiikattuSunnuntai 29.07.2007 02:46

Toinen sa olla timantti et peittoaa tän hurmurin <sydän>

Jännittää kamalastiLauantai 28.07.2007 11:22

nyt alkaa ollee jo perhosii vatsas....

Valinnan vaikeusPerjantai 27.07.2007 11:40

mie ku muutenkin oon niin pirun hyvä olee päättää asioista...

Nyt taidetaan mennä feel tuntumal....

Jos vaikka elämä jatkuisi? Torstai 26.07.2007 12:05

Tuntuu vaan illalla ja yöllä kun on hiljaista ja ajatuksilla tilaa, niin tuntuu että aivoissa surraa. Ajatuksia on niin paljon, syyllisyys tunkee pintaan.

Olisipa ajatusseula.....

On kulunut viikko ja vieläkään ei tahdo hyväksyä asiaa.

Onneksi on olemassa ystäviäTiistai 24.07.2007 18:09

ilman heitä en selviäisi,
ilman heitä en jaksaisi.

Paha olla, niin saatanan paha ollaTiistai 24.07.2007 05:56

miksi ei ihmiset anna olla rauhassa?
Miksi ihmiset luulevat tietävänsä asioista paremmin kuin asian omaiset itse?
Miksi kukan ei ajattele miltä minusta tuntuu?

Tietääkö kukaan miten kivaa on valvoa yöt, nähdä painajaisia ja yrittää nukkua uni lääkkeillä siinä onnistumatta?

Tuntuu kuin pää räjähtäisi, ja sitten saa kuulla miten väärin on toiminut ja miten muut olisivat olleet paljon oikeammassa.

Voiko kukaan kuvitella miten raskasta on kuulla tuomio rakkaasta ystävästä, kuinka raskasta on tehdä päätös ja kuinka raskasta on nähdä paperilla teksti "lopetettava eläin suojelullisista syistä, mahdoton parantaa"

Jos maksat asiantuntijalle kivan pikavoiton niin totta kai sitä luottaa asiantuijan sanaan, ei sitä siinä tilanteessa epäile, hyvä että omilla jaloilla pysyy järkytyksestä seuratessa rakkaan ystävän kipuja. Luottaa siihen että ammattilainen osaa tehtävänsä.

Sitten kun luottaa, konsultoi useampaa ammattilaista niin silti haukutaan saamattomaksi ja vääriä ratkaisuita tehneeksi.

Voimat ehtyvät, sietokyky madaltuu, miksi aina minulle, mitä pahaa olen tehnyt?
Taistelimme monen vastoinkäymisen läpi, jaksoimme yrittää, ja sitten kun stoppi tulee nii sitten vain haukutaan.

Helppo huudella kun faktoja ei tiedetä.

Nyt tämä mitä seuraavaksi, jaksanko edes siihen asti?

Kaikki kaunis päättyy aikanaanTorstai 19.07.2007 23:36

Iso ikävä vain jää jäljelle. Tämä ei voi olla todellista. Meille annettiin vain vähän aikaa, niin vähän, mutta niin paljon annoit minulle. Lepää rauhassa rakkaani näemme vielä. Elät sydämessäni, elät muistoissani, et unohdu koskaan.

Sattuu niiin saatanastiTorstai 19.07.2007 17:44

miksi meille annettiin niin vähän aikaa?

miksi elämä vie meidät erilleen?

Rakas ystäväämme saatettiin tänään sateenkaari sillan taakse.

Kukaan, ei kukaan olisi uskonut että näin tämä päättyy, että ystävämme lähtee näin pian.

Mutta nyt on kivut poissa, tuska hellittää, on hyvä olla.

Jokainen meistä eläinten omistajista joutuu tämän jossain vaiheessa kokemaan. Luopumisen tuska on suuri. En uskonut kuinka suureksi suru voi muuttua, kuinka se repii palasiksi. Essi opetti meille paljon, minulle vielä enemmän.

Ystävämme siirtyi rakkaiden ihmistensä läsnä ollessa rauhallisesti sateenkaarisillan taakse lepäämään.
Nyt on kivut ohi, nyt on rauhallista.
Kova elämä takana, joten nyt on rauhallista laiduntaa muiden karvaisten ystäviemme kanssa vailla kipua, tuskaa.
Essi matkaa vihreille laitumille Tuiskun luokse, he odottavat siellä meitä.

Vielä me kohtaamme kaikki samassa paikassa. Sinä odotat meitä siellä.
Suuresti kaivaten, jätit ison aukon monen meidän sydämeen.
Lepää rauhassa Essi,
Kiitos näistä hetkistä jotka olit kanssamme
Sateenkaari silta, siellä kohtaamme
http://www.indigo.org/rainbowbridge_ver2.html