Musta tuntuu että, mä oon alkanu ymmärtää mitä äiti on tarkottanu sillä mun epäterveellä yksin nauramisella.
Tai sitten joittenkin vitun järkivien reissujen muistelun/tekemisen vois jättää väliin.
Sillä oikeesti, se kun istuu autiossa isossa kämpässä koneen ääressä vaan nauramassa vedetsilmissä ääneen, ei vaan vaikuta luontevalta kun sitä alkaa pohtia niikun toisesta näkökulmasta. Esim. sen joka olis kärpäseen katossa. Tai sitten mutsin pieni Alter ego inisee vaan korvani juuressa..
Toisaalta who cares?
Dille dong, dong siis.