IRC-Galleria

Kyyneleet paperiin jäljet jättää,
kun kirjoitan sinulle.
Miksi pelkäsin,
itkin,
huusin.
Et ymmärtänyt,
kätes mua satutti.
Ystävät jotka kaiken näki,
seisoivat sun takana.
Jäin mustelmilla makaamaan maahan,
kipua tuntien ja yksinäisyyteen vaijosin.

Saatoin vain nähdä,
kuinka uniini asti pelko tunkeutui.
Sua ajattelin,
surin,
halusin.
Nyt ymmärrän,
en ole enää nyrkkiesi kohde.
Uskomaan en ystäviäsi saa ehkä koskaan,
mutta omani minuun luottavat.
Nyt karannut olen,
ja mustelmat häipyvät,
ja ehkä ehjän sydämen saan joskus taas.

Ne jotka lukevat,
ehkä eivät ymmärrä.
Mutta jotkut saattavat tajuta,
mitä tarkoitan.
Ja sinulle,
rakas:

Muistathan että koskaan et pysty lopettamaan,
vaan tulet vielä jotakuta puukottamaan.