Kukaan ei ymmärrä,
kuuntele.
Ei tajua tunnetta sisällä.
Olen vain pieni ihminen,
joka tuntee liikaa.
Liikaa tuntee sydämeni.
Ehkä olisi viisainta luovuttaa,
irti päästää ja hengähtää.
Puolustaa omaa elämää,
unohtaa satuttavat muistot sydämestä.
Piilottaa ne jonnekkin,
lukita ja kadottaa.
Olen vain syntinen lapsi maan,
turha kuin lakastunut kukka.
Ruusu ilman tuoksuaan,
ihminen ilman sydäntä.
Jos huutaisin jumalaa,
vastaisiko hän?
Jos rukoilisin Saatanaa,
auttaisiko hän?
Sieluni olen jo menettänyt,
likasin käteni vereesi aikoja sitten.
En halua tuntea repivää syyllisyyttä,
en halua kokea helvetin kaltaista katumusta.
Voi Jumala,
haluan niin itkeä.
Unohtaa ja haudata kaikki.
Sydämelleni antaa lepopäivän,
ikuisen maan alla.
