Jesteri - Särö täydellisyyden kehässä
Särö täydellisyyden kehässä, perässä loistaa valo, katse edessä,
johtaa jokaisen syntisen jonoon, ilme ei värähdä kun saat tuomion,
onneni ostettiin silti mä hymyilen, ei rahalla arvoa vapaassa tahdossa,
sen onnen perään harvoin mä kyselen, sitä korvaa jo lämpö mun rinnassa,
turha huoli on maineesta meillä, ei kukaan välitä, ei kukaan hereillä,
seuraamassa miten asiat toimii, kaikki täällä omat marjansa poimii,
heität hukkaan kaiken silti oot siinä ja ajatuksen viive pitää mielesi tiellä,
vihellä jos susta siltä nyt tuntuu, mut toisten ongelmiin ei saa puuttuu,
persoonallinen perussuomalainen on toisiinsa nähden niin samanlainen,
se pitää huolen ettei ulkokuori rikkoudu, ettei kaikki paheet muille vaan paljastu,
ja sulkee itsensä omaan pikku idylliin, sankaria esittää, itsetunto pilviin,
oma paikka on jokasella meistä, puukolla nimesi sen viereen veistä.
Särö täydellisyyden kehässä, särkyneessä elämässä,
säälipisteet tästä, ja mikä pahinta on hukkunut suunta
ja luoja meille suunnittelee aina jotain uutta,
mut siinä valossa on vaikee löytää syitä et miks mä oon tällänen
ja vaikee pysyy ryhdissä, sä tiedät paikkasi ja pakkasit jo laukkusi,
hyvästinä sanat jotka muuttuu matkalauluksi.
Istuu vanhainkodin kuistilla keinussa, vanha ajatus ei tuuli sitä heiluta,
ottaa opikseen nuoruuden virheistä, erehtyneellä pysyy tikkuna silmässä,
heittää nopal elämänsä onnen numeron, koittaa muistaa aikaa käärittynä kapaloon,
paimenella paljon eksyneitä lampaita, avun tarpees harhailevat ilman tuntoa,
surun tulva huomisesta kuulee puhuttavan, aistit pelon jonka kuulet jo hukkuvan,
otat liian ison askeleen reunalla, tasapaino loppuu tahdo et tippua,
kannat taakkaa läpi elämäsi harteilla, rakennat aasinsiltaa puhut siitä tarinana,
joka ei lopu vikaan sivuun vaan jatkuu, korvat tarkkana kehitetään kaskuu.
Särö täydellisyyden kehässä, särkyneessä elämässä,
säälipisteet tästä, ja mikä pahinta on hukkunut suunta
ja luoja meille suunnittelee aina jotain uutta,
mut siinä valossa on vaikee löytää syitä et miks mä oon tällänen
ja vaikee pysyy ryhdissä, sä tiedät paikkasi ja pakkasit jo laukkusi,
hyvästinä sanat jotka muuttuu matkalauluksi.
Pettyneen peilikuva vierellä sua seuraa, vaan tavallisen arkipäivän tavallista seuraa,
opetukset puhuu puolesta aikuisen, lapsi tarvii esikuvaa tahtomatta ravitsen
mieltä joka ymmäryksen naruista roikkuu, ohjailee sen olemista alusta loppuun,
ja maksaa sulle siitä mitä jätät tekemättä ettet ois särö tässä totuuden kehässä.