IRC-Galleria

On aika osuva omaan elämään just nyt. Heräsin tänään jonkinlaisesta unesta kun kävin katsomassa the fame leffan. Oli Kyllä mieletön ja oisti ajatukset omasta elämän intohimosta liikkeelle. mitä ei ole. mikä järkyttää ja pelottaa. Päivät hukkuu työpaskaan jota ilman en selviä mutta se työ jolle en antaudu koska en sitä rakasta. Mutta se sikseen.... Elokuva sai minut tajuamaan ettei minulla ole mitään suunnitelmia oasta elämästä. Ei unelmia. Ei mitään.

10 000 kysymys: mihin ne hukkuivat??? Mihin joutui kaikki unelmani viimeisen vuoden aikana???

Joten nyt kun tässä ankarasti pohdin ja etsin omaa paikkaani maailmasta teen paskaa työtä, olen onneton ja kieriskelen vessanpöntössä. Ou jee.

Asiaa ei paranna se että monet ystäväni ovat toteuttamassa omaa elämäänsä... omia unelmiaan ja elävät sitä hetkeä nyt. Missä minä taas... Olen täällä ja katselen heitä. Herää kysymys: eikö sille pitäisi tehdä jotain sen sijaan että vaan höpöttää paskaa? Vastaus: Kyllä pitäisi ja olisi syytäkin mutta miten jos ei ole mitään mikä saisi oman elämän tuntumaan elämältä?