Lainaan sinua hetkeksi, koiraseni, sanoi Jumala, Teille rakastaaksenne
sitä kun se elää ja surraksenne sitä kun se on kuollut. Vuosia saattaa
olla kuusi tai kymmenen tai vähäiset kolme. Mutta huolehditteko siitä
puolestani, kunnes kutsun sen takaisin?
Se hurmaa teidät ilahduttaakseen ja vaikka sen vierailu olisi lyhyt, jää
teille rakkaat muistonne siitä lohduttamaan surussanne. En voi luvata,
että se jää, sillä maasta kaikki palaavat takaisin. Mutta siellä
alhaalla opetetaan asioita, joita haluan tämän koiran oppivan.
Olen katsastanut koko maailman etsiessäni todellista isäntää ja
joukoista jotka kansoittivat elämän tien olen valinnut teidät.
Voitteko siis antaa sille rakkautenne, ajattelematta työn määrää, tai
olla vihaamatta minua, kun kutsun sen takaisin luokseni?
Vilpittömästi vastasimme: Rakas Jumala, niin tapahtukoon. Sen kaiken
ilon vuoksi, jonka tämä koira meille tuo, otamme suuren riskin.
Varjelemme sitä hellyydellä ja rakastamme sitä niin kauan, kuin saamme.
Ja koska tiedämme sen tuovan onnellisuutta olemme kiitollisia. Mutta
jos enkelit kutsuvat sen paljon aiemmin kuin suunnittelimme, tiedämme
katkeran surun tulevan ja yritämme ymmärtää.