IRC-Galleria

Siitä onkin jo jonkuaikaa kun viimeksi olen nähnyt monia tuttuja kasvoja, tuntenut vapauden jota tälläkin hetkellä tunnen vain hetkellisesti koska nämä kahleet pitävät minua kiinni, kahleet jonne vapaaehtoisesti menin ja joille aikaisemmin melkein pyhitin elämääni.

Kaunein helvetti maanpäällä. "SnowyHell"

Helvetin ensimmäiset päivät tietenkin yllättivät hetkellisesti olemalla yllättävänkin helppoja mutta ehkä tärkeimpiä ajatellen loppupalvelusta, silloin opittiin tottelevaisuutta, nöyryyttä, itsekuria ja se että ajattelu sekä miettiminen olivat välttämättömyyksiä vaikka niiden tarve aina tulikin "hieman" yllätyksenä ja tietenkin yllätys liian myöhään. huudothan siitä tuli.

"Ich bin JAGER"
- ei sitäkään iloa kauaa kestänyt. nakattiin kohta taas tyhmien paikalle entistä suurempaan ja kamalempaan piinapenkkiin.

"Hyvä johtaja on hyvä alainen" sitä saatiin kuulla. olimme joutuneet melkein alimpaan helvettiin, ajattelevien tappajanukkejen alimpaan kastiin. Aliupseeri kouluun. Sen noin 8-9 ensimmäisen viikon aikana (Auk 1) tutustuttiin epäsuoran tulen Puhtaaseen demoniin, ketterä ja nopea liikkuvuus tykkeihin verrattuna, ampumaetäisyydet riittävät, nopea ja tappava massatuho ase. Kranaatinheitin.

Raskaskranaatinheitin - 500kg sitä vedettiin siel lumisessa hangessa ja sodankylän pakkasissa, harjoiteltiin oksentamiseen asti lataamista, suuntaamista, heittimenjohtaja oloa vain sillä verukkeella että jos tänne joku tulee niin niistä ei toivotuista mahdollisimman moni pääsisi hengestään ennen suoraa taistelu kontaktia.

Viikot kuluivat ja viimeinen viikko oli jo menossa, Korpraalin nimitys napsahti ja toinen pieniylläri putosi kohdalleni.

Hämeen rykmentti: Lahden varuskunta "Hennala"

Se ei ollut siirto, se oli komennus, Lääkintä aliupseeri kouluun.

Nousin oppilaskorpraalina bussiin kohti rovaniemeä josta tarkoituksena junalla Lahteen riihimäen junanvaihdon kautta, tämän reitin todellakin oppiin tuntemaan niiden 8-9 viikon aikana, paitsi jäin tietenkin ouluun. oli mukava lähteä liikkeelle, pois hetkeksi tuosta helvetistä "jumalan seläntakaa", hyvästelytkin olivat sopivan lyhyet varsinkin ku niitä ei ollut nimeksikään, pari saattoi sanoa ettei tule ikävä, ja loput huusivat mitä huusivatkaan, en välttämättä halua edes muistaa.

Olo hennalassa oli ihan mukavaa ja koulutus erinomaista, sinne jopa sopeutu nopeaa. ja jotain ihan oikeasti hyödyllistä tapahtui.

Noin kuukausi ennen palvelukseen astumista loukkasin olkapääni. (putosin leuanvetotangolla.) pieni luu olkapään ja kaulan väliltä solisluun yläpuolelta meni paikoiltaan olkapään puolelta. se saatiin vihdoinkin kuvattua. olihan se hieman myöhäistä ja ajateltuna kuinka paljon sen takia olenkaan kärsinyt.
Lihakset ja jänteet pitävät sen "noin" kohdillaan vielä ja hoitona kuntoutusta sillä mitä vahvempi olkapää sen paremmin se pysyy siellä, ainakin niin sanoivat sodankylässä paljon myöhemmin.

Paluu "Helvettiin"

ei ole enään jäätävän kylmä ja kauniin lumiset maisemat olivat kadonneet. ei se enään tuntunut samalta, ja jäi ikävä vanhoja kunnon aikoja.
sitten tuli karu totuus, olimme olleet jo puolet ajastamme, saimme alaiset ja olimmehan tietenkin Alikersantteja. tämän pienen valtion sodan ajan johtajien alinkasti, ne saatanat jotka vastaavat taistelun tiimellyksessä alaisempiensa hengestä.

Noin 3kuukautta siitäkin ajasta on kulunut, miehistö on koulutettu ja nyt enään harjoitellaan että kaikki tulee suoraan selkärangasta vaikka ilman päätä. Oh yeah, lumi is back ja kaikki on taas kaunista.

About 9kk ohi 3kk jäljellä. Sunnuntaina takasin ja ei tietoa milloin seuraavankerran lomille. If there still is any who believes in me or just trust's me, Wish me luck. I will need it.