No niin. Aattelin piruutaan pistää tämmösen homman tänne, jos motivois vähä enempi. Oon nyt täsä 4-5 kuukauden treenitauon jonka aikana on tullu syötyä ja juotua hyvin saavuttanut kunnioitettavan 115-118kg rajapyykin painotilanteessa :) No moni tietääkin miksi innostus treenamiseen ja elämiseen yleensä oli aika matala alkutalvesta.
No niin asiaan. Kuten aiemmin mainitsin painoa on tullut ja pohjakunto nollassa :) Itse olen aina tykännyt kunnon rääkistä, mutta realiteetit kohdalleen. Nyt ei voi vetää yhtäkkiä 2-3kilometrin lenkkiä ja mennä tunniks salille tai tatamille päälle. Mikä neuvoksi....
No minä valjastin kuntopyörän. Plääh turha vehe, tylsää, inhottavaa ääntä pitää. Mitä tehdä.- Sitten välähti..
Kaivoin videohyllystä legendaarisen Leijonien MM-95 koosteen ja pistin pyörimään... Reilu 40min tuli poljettua pyörää ja jalat on hapoilla. Hankalaa tämä on mutta kyllä se tästä. Hain kaapista motivaatio pätkiä lisää. Slayerin, Panteran, Metallican, Megadethin dvd:t ja lukemattomat vapaaottelupätkät pitävät motivaation yllä :) Semmosta
Mitään varsinaista tavotetta ei painonsuhteen oo. Tarkotus ois pystyä kesällä lyömään palloa Beach-volley kentällä alaspäin:) Kuulostaa kauhealta, mutta uskon että minusta on vielä äijää kovasti jäljellä.
Semmosta minun rauhaan. Töitä riittää ja jne. Kannustakaa, Vittuilkaa, kommentoikaa. Palautetta saa antaa Anan omaan suurin pudottaja kisaan :) Hyvät keväät kaikille.