Viime La oli sitten sen meän opettajan hautajaiset. Itse en kirkkoon menny, en pystyny. Muistotilaisuudessa piipahdin tunnin verran ja itkuhan siellä tuli koko ajan. Oppilaita oli jopa hoitamassa tilaisuuden tarjoilua... Jokke on nyt paremmassa paikassa ja katselee meitä pilven reunalta suojellen meitä pahalta. Ikävä on kova mutta elät aina muistoissa kauneissa. Taas lähti väärä ihminen.