Leijun näköjään taas jossain omassa vihreässä, harmonian täyttämässä kuplassani keskellä kosmista tyhjyyttä. Ei kiinnosta sitten mikään.
Odottelen sitä ajatonta olentoa linnunradan toiselta puolelta mua pelastamaan, tuleekohan se ollenkaan? Tuskinpa vain. Ehkä se ajaton olento olenkin minä, mene ja tiedä.
Jatkan odottelua.
ps. Oispa kaljaa.